Verkkolukupiiri – Joulukuun kirja

Zinaida Lindén – Nuorallatanssija

Seuraavaksi luemme novelleja, Zinaida Lindénin kokoelman Nuorallatanssija. Gummeruksen esittely lupaa seuraavaa:

”Miltä suomalaismies näyttää venäläisnaisen silmin?

Nuorallatanssijan novellien asetelmassa on eleetöntä huumoria. Suomessa asuvat venäläiset naiset rakastuvat suomalaisiin miehiin, mutta kyseessä ei suinkaan ole romanttinen tai raastava tunnetila. Nämä epätavalliset slaavilaisnaiset eivät arvioi miehen lihaskuntoa tai lompakon paksuutta. He pikemminkin suorittavat empiiristä tutkimusta ja suhtautuvat ihmetellen ja uteliaasti tähän kaksin verroin tuntemattomaan lajiin.

Synnyinmaastaan lähteneet tasapainoilevat maailmankartalla uusiin asemiin. He eivät ole kotona Suomessa, mutta vierastavat jo omaa maataan. Zinaida Lindén irrottaa novelleihinsa elämän pieniä hetkiä ja havainnoi niitä hurmaavasti lähietäisyydeltä. Hän tavoittaa ulkopuolisuuden tunteen niin kerronnassa kuin miljöövalinnoissa.

Lindénin lause on kirkas ja koruton. Kokoelma on sävyltään valoisa ja kertojanääni on nautittavan itseironinen. Joukossa on myös melankolisempia sävyjä ja tarinoiden haikeudessa on merkillistä kauneutta. Suomalaiselle lukijalle on kiinnostavaa, miltä suomalaisuuden perikuvat näyttävät vierain silmin tarkasteltuna.”

Maija N

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Verkkolukupiiri – Joulukuun kirja

  1. Nuorallatanssija oli todella virkistävä lukukokemus! Hauska ja hyvin kirjoitettu. Kiitos suosituksesta! Antoi ajattelemisen aihetta: miten eri tavalla ”ulkomaalainen” näkee meidät kuin me olemme tottuneet itsemme näkemään. Esim. Kadehdin suomalaisia naisia, he ovat täysin vapautuneita. Jos suomalainen nainen pitää miehestä, hän tyrkyttää tälle puhelinnumeroaan. Ei mitään ongelmaa, vaikka viikko kuluu ilman miehen soittoa – nainen soittaa tälle itse. – Ja miksei suomalaiselle naiselle kelpaa kunnollinen Paavo, joka osoittaa rakkautaan tekemään käsillään kaikkea naisensa vuoksi – jopa taloustöissä. Ja Juice Leskisen laulusta keskusteltaessa ei sovi netissä tuoda omia tunteita mukaan kun kerran puhutaan pelkästään Juicen laulusta. Monia herkkupaloja….. Minäkin suosittelen. P.M.

  2. Niin, hei vaan kaikki lukupiiriläiset. Toivottavasti joulukiireitten keskellä ehditte tänne kurkkailla!!!

    Zinaida Lindenin teokset ovat olleet minulle tämän syksyn piristyksiä.
    Ensin aloitin jo 2004 ilmestyneellä I väntan på en jordbävning,-kirjalla (suom. Ennen maanjäristystä), joka vei mennessään Venäjälle ja Japaniin. Nyt sitten lukupiirissä novellikokoelma Nuorallatanssija. Lindenin novelleja on helppo lukea, teksti soljuu kepeän ilkikurisesti eteenpäin. Kirja ei kuitenkaan ole kevyt, pinnan alla on säilössä paljon tärkeitä asioita. Runsas ripaus slaavilaista eksotiikkaa avaa myös omia silmiä näkemään asioita vähän eri tavalla – ja toivottavasti ymmärtämäänkin. Novelleissa ei ole liikaa henkilöitä, ne pysyvät hyvin kasassa – nautin niiden lukemisesta, suorastaan hotkin. Nousiko teille muille lukupiiriläisille samanmoisia tuntemuksia? Entä nousiko jokin kirjan novelleista ylitse muiden? Löytyikö omaa suosikkia?
    Minä taisin pitää eniten heti avausnovellista Vuorenkuninkaan salissa. Siinä oli rapsaus karkuritarinaa ja kaihoa, kaihoa…..
    Lähettäkäähän ajatuksia- mitä joulukiireiltä ehditte!

    Sirkka K.

  3. Tämä oli hieno uusi kirjailijatuttavuus, innostun varmasti lukemaan muutakin Lindeniltä. Tuo Sirkan mainitsema slaavilainen eksotiikka oli ihan kirjan parasta antia. Ja meitä suomalaisiahan aina kiinnostaa, miten joku muu meidät näkee. Johtuneeko se sitten huonosta kansallisesta itsetunnosta.

    Minua hykerrytti samat kohdat kuin nimimerkkiä P.M. – suomalaisten naisten vapautuneisuudesta mutta samalla kranttuudesta. Paavo oli muuten valtavan herkästi kuvattu hahmo, erityisesti novellin alku ja loppu olivat sykähdyttäviä.

    Suosikkinovellini oli silti Fauni, jossa ei niin kovin hyvin työssään menestynyt mies soitti ei niin kovin arvostettua soitinta orkesterissa, eikä edes kovin hyvin. Pidin niin kovasti siitä, miten Lindenin venäläiset naiset osasivat arvostaa miehiä muutenkin kuin heidän ulkonäkönsä, rahojensa tai asemansa vuoksi.

  4. Niin, venäläisnaiset osaavat arvostaa suomalaismiehiä, mutta pitävätkö suomalaismiehet kirjan sanoja lainatakseni venäläisnaisia vain harmittomina tuttavuuksina olkoonkin, että aika on jo piirtänyt yhtäläisyysmerkit heidän välilleen… Fauni oli minunkin mielinovellini ehkä sen romanttisen juonen ja ihanan puutarhatunnelman takia. Olin juuri ennen tätä kirjaa lukenut Inna Patrakovin kirjan Naapurit, jossa tehdään riemukasta farssia kulttuurieroista nokkelaan pakinatyyliin sukkeluuksia ja kliseitä viljellen. Oli hetkeksi pysähdyttävä, että pystyin avautumaan näiden novellien vähäeleiselle ja hienovaraiselle tyylille.(Joka tosin oli tuttu kirjailijan ensimmäisestä romaanista.) Kulttuurien välisissä suhteissa hankausta ja vitsailua aiheuttavat tutut seikat vilahtelevat näissäkin kertomuksissa kuten ”Alkoholilla oli osuutta asiaan”, ”Ex-mieheni ei antanut minun viedä tyttöä mukanani, vaikka itse tuskin tapaa tytärtään”, ”Gustav kertoo innoisaan suomalaisista aatelissuvuista”, ”Lapset erottivat meidät”, ”Suomessa naisen pitää pukeutua huomaamattomasti” , mutta niistä ei tehdä yleistyksiä vaan ällistyttävimpiinkin outouksiin kohdistuu sama avara halu ymmärtää ihmisiä kliseiden takana. Lyhyissä novelleissa hahmottuu yksilöllisiä ihmisiä omine luonteenpiirteineen ja monia yksityiskohtia, jotka kiinnostavat etnisyydestä riippumatta. Ensimmäisessä tarinassa, jonka nimikin viittaa kansasatuun, nuori revontuliromantikko tekee myyttisen matkan uuteen psyykkiseen kehitysvaiheeseen. Yleisinhimillistä – vaikka tunturikuninkaasta tuleekin mieleen eräs suomalainen Lappiin muuttanut laulajatähti. Novellissa Esperal olisi ruotsinkielen kolmannen persoonan erillisestä maskuliinista ja feminiinistä ollut hyötyä. Kesti kauan ennenkuin pääsin perille, kuka milloinkin oli äänessä: tunnevammainen ahvenanmaalaistaiteilija Robert, joka leikki venäläistulkin tunteilla vai pidättyvän neuvostokasvatuksen saanut Inna. Hyväksikäyttö on novellissa onneksi taiteellista eikä raakuuksia tapahdu. Rasitteeksi koettu pidättyväisyys varmaankin koitui Innan onneksi; hän säästyi kärsimyksiltä, joita elämä narsistin kanssa tuo mukanaan. Imperiumin perillisen antiheraldikolle olisi tehnyt mieli sanoa: odotahan, kun vanhenet, sitten sukupuu ruhtinaallisine esivanhempineen alkaa kiinnostaa. Ruusun suudelman päähenkilö on taas uneksija, anglofiili, joka on mennyttä kuullessaan brittiaksentin ruusuposkisen ADHD-miehen puheessa. Voi vain toivoa, että heidän tiensä vielä vie yhdessä Lontooseen, missä valo voittaa varjot.
    Useampi kuin yksi kertomuksista loppuu siihen, että erotessa nainen vilkaisee taaksen toivoen, että mies kääntyisi katsomaan. Onko se jotakin venäläistä taikauskoa vai yleisinhimillinen kaipauksen ele? Näin niminovellissakin, jossa kiinnostavaa on myös otsikon kaksoismerkitys, kuten useissa muissakin otsikoissa. Tässähän päähenkilö tasapainoilee paitsi kahden kulttuurin myös kaksoiselämänsä nuoralla. Fauni on toisin kuin esikuvansa ujo, ja tavoittelee vain perhosia, kunnes ilmeisesti yhtä ujo nainen onnistuu herättämään hänen tunteensa. Kirjailijan myönteinen pohjavire näkyy mielestäni selvimmin Romeossa ja Juliassa, jotka suku kyllä erottaa toisistaan kuten kuuluisat kaimansakin, mutta vain tilapäisesti ja osittain niin että lopussa molemmat vaikuttavat tyytyväisiltä. Samoin Ofeliassa Paavon, joka äitinsä julmalla tavalla menetettyään kärsii sielullisista ongelmista ei tarvitse Hamletin Ofelian tavoin hukkua jokeen, vaan hän tekee sillalla sovinnon menneisytensä kanssa ja vapautuu taakastaan ymmärtäväisen (venäläis)naisen tuella.

  5. Lindénin selkeä ja vähäeleinen kieli oli tervetullutta vaihtelua Tammimaan uudissanojen ja onomatopoetiikan syventävien opintojen jälkeen. Ajattelin aloittaa lukemalla ensin yhden novellin, mutta luinkin kaikki samalta istumalta. Jälkimaku oli kepeä, enkä liiemmin vaivannut itseäni novellien syvemmilla pohdinnoilla. Sain itseni kuitenkin kiinni ennakkoluuloista venäläisiä naisia kohtaan tai ainakin Lindénin naiset ajattelivat kovin eritavalla kuin minä olin ajatellut heidän ajattelevan. Kamala yleistys tietenkin, mutta silti. Pidin eniten Faunista, ihan vaan fiilispohjalta.

  6. Keveää ja kepeää, juuri tällaista syksyn synkkien kirjojen jälkeen salaa kaipasinkin. Pelkäsin olevani toiveineni pinnallinen, mutta tätä kirjaa lukiessa huomasi, ettei kepeys ja huumori vie kirjalta syvyyttä tai estä kirjoittamasta kipeistäkin asioista – ja silti yleistunnelma on valoisa.

    Itselläni ei ole paljoakaan arkielämän kokemuksia venäläisistä naisista, sillä aivan kuten kirjan naisillakin, suunta on ollut länteen päin. Kaikki mielikuvat heistä ovat sanomalehdistä peräisin (venäläisten klassikkojen naiset ovat erilaisia kuin lehtien kirjoitusten). Kirjaa lukiessa en niinkään kiinnittänyt huomiota kansallisiin eroavaisuuksiin vaan ihan normaaleihin luonne- ja elämäntilanne-eroihin ihmisten välillä. Ihmiset ovat kuitenkin käsittääkseni kaikkialla samanlaisia, vain tavat ja arvostukset eroavat.

    Yhteistä kirjan naisille oli korkea koulutustausta, uskallus lähteä ulkomaille ja yksin eläminen novellin alussa. Kliseiset korkokenkäjutut ja pukeutumistapojen erilaisuus tuli tietenkin esille. Kohdemaan pukeutumistapoja on noudatettava, jos haluaa sulautua positiivisesti joukkoon asuit missä päin maailmaa tahansa. Jos arabimaissa naisten on pukeuduttava peittävästi suojellakseen omaa ja perheensä/sukunsa kunniaa, voisiko olla, että suomalainen pukeutuu vähemmän huomiota herättävästi täällä Suomessa ihan vain suojellakseen itseään. Voisiko huomaamaton pukeutuminen olla meidän burkhamme?
    Luin kerran italialaisesta naisesta, joka kotimaassaan sai paljon kielteistä huomiota vaatimattomasta pukeutumisestaan, mutta Suomeen muutettuaan kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Se oli hänelle valtava helpotus. Visuaalisuus ei merkinnyt hänelle mitään vaan oli ylimääräinen rasite, joka vei aikaa tärkeämmiltä asioilta eli hänen tapauksessaan mielenkiintoiselta työltä.

    Romeossa ja Juliassa käsiteltiin vierasmaalaisen yksinäisyyttä ehkä eniten. Kuinka tärkeää on sulautua joukkoon ulkonäöllisestikin (esim. vaalea, pitkä pohjoismaalainen Japanissa). Samanlaisuus tuo turvallisuuden ja kotoisuuden tunteen. Työ ja avioliitto asumismaan kansalaisen kanssa taas tuo jonkinlaista asemaa ympärillä olevassa yhteisössä.
    Kirjan venäläisillä naisilla ei ollut suomalaisia ystävättäriä, ja he kilpailivat keskenään menestyksestä toisin kuin esim filippiiniläiset, jotka tukivat toisiaan. Onko niin, että venäläisillä ja suomalaisilla on enemmän yhteistä kuin venäläisillä ja filippiiniläisillä? Ja minkälainen on venäläinen mies? Kumarissa asetelma oli käännetty päälaelleen ja siinä venäläinen nainen määräsi suhteen laadun eikä suostunut muuttamaan pois Venäjältä tai menemään naimisiin, ja suomalainen mies oli se, joka jousti. Ajat muuttuvat.

    Nimetön kyseli, onko se venäläinen piirre, kun nainen toivoo erotessa, että mies kääntyisi katsomaan taakseen pois lähtiessä? Mieleeni tuli Clint Eastwoodin elokuva Tulilinjalla vuodelta 1993, jossa Eastwoodin ja Rene Russonin vilkaisu -kohtauksesta tuli klassikko. Jospa kirjailija on katsonut elokuvan ja vaikuttunut kohtauksesta? Tämä kirjahan on julkaistu vasta vuonna 2009. Elokuvassa Eastwood oli se, joka odotti naisen katsovan taakseen toisin kuin tässä kirjassa. Ja elokuvassa nainen vilkaisi taakseen (heistä tuli pari), kirjassa mies ei kertaakaan. Sopisi hyvin kirjan luonteeseen. Siis itse taipuisin yleisinhimillisen kaipauksen eleen/toiveajattelun kannalle.

    Otsikot ja tarinoiden kulku leikittelivät kirjassa kaiken kaikkiaan onnistuneesti keskenään. Tarinat olivat hienoja pieniä omia kokonaisuuksiaan, ja silti niitä yhdisti toisiinsa punainen lanka. Ei turha kirja luettavaksi. Ja Fauni oli minunkin lempitarinani, Romeo ja Julia tuli hyvänä kakkosena.

    SK

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s