SYYSUUTUUTTA ODOTELLESSA: Virpi Pöyhönen: Doe (WSOY, 2015) Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä : Fintiaanien mailla (WSOY, 2016)

 

Odottelen kärsimättömänä Katja Ketun syysuutuutta Rose on poissa. Ennakkotietojen mukaan kirja julkaistaan lokakuun puolivälissä. Se kertoo omia juuriaan etsivästä Lempistä ja hänen perheestään Minnesotan intiaanireservaatissa. Lempi on fintiaani. Hänen isänsä on suomalainen Ettu ja äiti ojibwa-intiaani. WSOY:n ennakkomainoksen mukaan Kettu tavoittaa kirjassaan taitavasti meissä kaikissa asuvan rakkauden kaipuun ja halun löytää tien toistemme luo. Tämän uskon. Voi kirja, ilmesty pian!

Odotuksen ikävää helpottamaan kaivoin kirjahyllystä esiin kaksi kirjaa. Toinen on Virpi Pöyhösen Doe (WSOY, 2015) ja toinen Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän tekemä Fintiaanien mailla (WSOY, 2016). Doen lukemisesta on kulunut aikaa jo muutama vuosi, mutta sen jättämä jälki ei ole haihtunut. Doe on jumalanhylkäämä kaupunki jossain Ameriikan mailla. Voin kuvitella viuhuvan preeriatuulen, hiekan ja risupallot kierimässä pitkin aavaa lakeutta. Patty Jonesilla on kuusi poikaa ja tytär Mary. Kirjan keskiössä on äiti Patty ja tytär Mary. Eräänä päivänä 14-vuotias Mary katoaa. Miksi? Tytärtään etsiessään äiti palaa mielessään omaan nuoruuteensa, ja vanhempiensa tarinaan, jota raotetaan lukijalle limittäin muun kerronnan ohessa. Kirjassa on viitteitä siihen, että Pattyn isä on suomalainen merimies ja äiti intiaani White Buffalon reservaatista, jossa Doen kaupunki sijaitsee. Maryn ja Pattyn tarina on koskettava. Se kertoo meille, että aina on toivoa, jos on olemassa edes yksi ainoa ihminen joka välittää.

Fintiaanien mailla teosta varten kirjan tekijät kiersivät Minnesotan, Michiganin ja Wisconsinin alueella. He keräsivät tarinoita, kuvasivat kohtaloita, tallensivat dokumentteja suomalaisista siirtolaisista ja fintiaaneista, ojibwojen ja suomalaisten jälkeläisistä, joita alueella asuu. Kirja on upea yhdistelmä siirtolaisuuden historiaa ja näkemys alkuperäiskansojen kamppailusta tämän päivän Amerikassa. Meeri Koutaniemen kuvat puhuttelevat aidosti katsojaa, Ketun ja Seppälän tekstit avaavat ymmärrystä.

Teos on myös selviytymistarina, kuten Pöyhösen romaani Doe. Ja samaa varmasti on Rose on poissa –kirjakin.

Siis, ilmesty pian!

Sirkka Kontiainen

Piiat (pulassa)

Stockett, Kathryn

Piiat

WSOY 2010

Olen ns. todella myöhässä tämän kanssa, kun elokuvakin on jo tehty ja kirja kymmenissä ellei sadoissa blogeissa arvosteltu. Mutta jos muitakin löytyy, jotka eivät vielä ole lukeneet Piikoja, voin kyllä kirjaa suositella.

Olen aina pitänyt siitä, että lukemalla sivistyy (muutenkin kuin asiatekstiä tai Nobel-palkittuja teoksia selatessa). Piiat on niin sanottu lukuromaani, mutta koskettava ja myös sivistävä romaani eriarvoisuudesta ja ystävyydestä.

Keskiössä on kolme naista Mississipin Jacksonissa 1960-luvun alkuvuosina. Aibilee ja Minny ovat mustia kodinhoitajia ja Skeeter on parikymppinen valkoinen ”hyvän perheen tytär”, joka epäonnekseen ei ole onnistunut löytämään itselleen aviomiestä. Skeeter saa ajatuksen tallentaa kotiapulaisten kokemuksia kirjaksi, ja tämä aiheuttaa rotuerottelun edelleen sallivassa Jacksonin kaupungissa pelkoa ja kuohuntaa.

Kirjan koskettavinta antia on pohdiskelu palvelijan ja isäntäperheen lapsen suhteesta, kuinka lapsi muuttuu värisokeasta huomaamaan, että hänen rakastetussa hoitajassaan onkin isän ja äidin mielestä jotain vikaa, tämän ihonväri. Välillä Stockett ajautuu jaarittelemaan, mutta yleisesti ottaen Piiat on hyvä lukea, monessakin mielessä.

Katja Valjakka

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa