Avainsana-arkisto: kaunokirjallisuus

Jenny Golgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (Gummerus 2020)

Kirjastoja vähennetään säästöpaineiden alla, kuten saimme nähdä täällä Hyvinkäälläkin Paavolan kirjaston lopetettua toimintansa. Myös Jenny Golganin viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Uusia alkuja ja onnellisia loppuja on teemana kirjat, kirjastot sekä niiden lakkauttaminen säästöjen ja nykyaikaistumisen paineissa. Kuitenkin täällä kirjastossa ja varmasti myös te, jotka tätä kirjoitusta luette, olette huomanneet kuinka tärkeitä kirjat edelleen ihmisille ovat huolimatta kaikenlaisista nykyajan ajanviettotapojen vaihtoehdoista lukemiselle.  

Jenny Golganin kirjassa on toki syvemmällä tasolla kyse aivan muusta kuin kirjoista ja lukemisesta. Kirja kertoo nuoren päähenkilön kehityksestä arasta kirjoihin uppoutuvasta tytöstä oman paikkansa löytäneeksi naiseksi. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, siinä on uusia alkuja ja onnellisia loppuja. Lukukokemuksena kirja mukava hyväntuulen romaani, muttei suinkaan tylsän arvattava kokonaisuus. 

Kirjamaailma luo tarinalle taustan, jota vasten tarinan on hyvä kehittyä. Päähenkilö Nina on lukutoukka, kirjastonhoitaja, joka oikeastaan ei työnsä lisäksi muuta teekään kuin lukee ja keräilee kirjoja niin paljon, että kämppäkaveri Surinder pelkää jo talon romahtavan kirjojen painosta. Tarina saa alkunsa, kun Ninan työpaikkana ollut kirjasto lakkautetaan ja hänen käsketään hakea uutta työtä keskustaan tulevasta mediateekistä. Nina hakee paikkaa lähinnä velvollisuudentunnosta ja koska muutakaan ei ole näköpiirissä. Tai muuta järkevää. Ninalla on nimittäin haave perustaa oma kirjakauppa, jossa voisi jatkaa työtä kirjojen suosittelun parissa. Lehdestä löytyykin ilmoitus myytävänä olevasta pakettiautosta, joka voisi sopia Ninan tarkoituksiin. Ja onhan hänellä jo kirjavarastokin suljetusta kirjastosta ylijääneitä niteitä. Auto tosin sattuu sijaitsemaan Skotlannissa ja Nina Birminghamissa, joten autonhakumatka olisi melkoisen pitkä. Nina päättää kuitenkin lähteä.  Pikkupaikkakunnan asukkaat odottavat toiveikkaina, että saisivat kirjaston tai edes kirjakaupan paikkakunnalle, josta kirjasto on lopetettu. Nina on kuitenkin päättänyt jäädä Birminghamiin, kunnes selviää, ettei kirja-autoa saakaan pysäköidä hänen kotikadullaan. Toisaalta kirja-auto voi liikkua missä vain. Nina päättääkin muuttaa Skotlantiin, jossa asukkaat ottavat Ninan ja hänen kirjansa avosylin vastaan. Skotlanti hurmaa Ninan luonnollaan ja jäyhillä ihmisillään ja tapahtuupa kirjassa myös läheltä-piti junaonnettomuus, joka johtaa ennalta arvaamattomiin seurauksiin.  

Jenny Golganilta on tullut jo tänä vuonna uusikin kirja, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita. Hyvinkäällä kirja on vasta hankinnassa, mutta varauksia voi laittaa siihen jo valmiiksi verkkokirjaston puolelta! 

Katja Pettersson 

Hanna Weselius : Alma! WSOY 2016.

Hanna Weselius on valokuvataiteilija ja taiteentohtori, joka kirjoitti esikoisromaaninsa Alma! ilmeisen turhautuneena naisten alistuvaan asenteeseen. Sellainen mielikuva minulle tuli, kun luin kirjaa. Toisenlainen näkemys oli Hesarin arvostelijalla, jonka mukaan romaani kertoo naisiin kohdistuvasta raivosta (HS 3.9.2016). Alma! palkittiin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolla ja Tulenkantaja-palkinnolla.

Keskeinen henkilö tarinassa Alman rinnalla on suomalainen yksinhuoltaja Aino, epävarmuudesta kärsivä nykytaiteilija. Mukana on lastenvalvojana toimiva lakimies, yökerhotanssijatar ja 234 siepattua nigerialaistyttöä. Soppaa sekoittaa 16-vuotias maahanmuuttajapoika Abdi, joka rakastelee halukkaita valkoisia aikuisia naisia. Kuvaavaa Weseliusta on lakimiehen sukupuolen selviäminen vasta pitkään luettuani.

Alma oli Wienissä 1879 syntynyt säveltäjä, joka luopui taiteesta aviomiehensä Gustav Mahlerin vaatimuksesta. Alma ehti olla naimisissa Gustav Mahlerin kanssa yhdeksän vuotta eikä Mahler kohdellut häntä kovin hyvin. Alma tuli jälkipolvien tuntemaksi enemmän kuuluisista rakastajistaan kuin sävellyksistään, vaikka niitä yhä esitetään. Alma!:n lukeminen aiheutti sen, että kiinnostuin näistä Mahlereista. Lueskelin sekä Almasta että Gustavista, enkä sitten enää tiennyt kumpaa olisin enemmän säälinyt.

Suosittelen kirjaa naisille. Vaikka pitäisi olla sukupuolineutraali, en nyt kuitenkaan pysty. Uskon että nimenomaan naisten päässä Weseliuksen teksti herättää elävää tajunnanvirtaa. Joka tapauksessa aiheena on naisen asema ennen ja nyt. Se miten Weselius käsittelee Almaa on kuin nykynaisen moite alistumisesta suurmiehen vaimoksi ja toisten sellaisten rakastajaksi. Muutkin romaanin naiset ovat todella epävarmoja ja/tai hukassa. Teos on sen verran hurja, että mieleen se ainakin jää.

Kirjailijan tyylistä (kuin katsoisi valokuvaa) kertoo esimerkki: ”Kuvan nainen ei ole vielä ihan siinä vaiheessa. Kyllä tätä kaulaa vielä joten kuten näyttelee, ja rakastajakin on hankittu. Mutta leivonnainen, joka tämä nainen tässä kuvassa on, happanee. Leuan linja ei enää ole sileä, vaan siihen on ilmestynyt kaksoisleukaa enteilevä rasvakerros. …musta hattu ei sovi tähän leivonnaiseen. Se ei muistuta mustaa marenkia, koska mustaa marenkia ei ole olemassakaan. …Musta lyijyhattu painaa naisen päätä, junttaa lihonutta kaulaa alas hartioiden väliin, purskauttelee selkänikamien hyytelömäisiä välilevyjä paikoiltaan…”(ss. 78-79). Ainakin tämä nainen menopaussissa ymmärtää tuon tekstin oikein hyvin.

Kirsti Ahlsten

 

Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet

En ollut aikaisemmin lukenut Murakamin teoksia. Tartuin kuitenkin tähän kirjaan, koska takakannessa mainittiin päähenkilön käyvän myös Suomessa. Kirjan odotettua lukuvuoroaan muutaman kuukauden aloin vihdoin lukea sitä. Sen jälkeen luinkin sen aika nopeasti loppuun.

Päähenkilö Tsukuru Tazaki on reilu kolmekymppinen mies. Nuorempana hän kuului viiden nuoren tiiviiseen porukkaan, johon kuului kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Mutta yhtenä päivänä Tsukurun yrittäessä soittaa ystävilleen yksikään ei suostu tulemaan puhelimeen. Ilman selitystä Tsukuru on suljettu pois porukasta. Tämä selittämätön hylkääminen varjostaa Tsukurun koko elämää ja hän elää ilman ystäviä elämäänsä eteenpäin.

Tavatessaan pari vuotta vanhemman Saran Tsukuru rakastuu. Saran neuvosta Tsukuru vihdoin lähtee selvittämään, mistä ystäväporukan hylkääminen nuoruusvuosina oikein johtui. Yksi entisistä ystävistä on muuttanut Suomeen, joten Tsukuru pistäytyy tapaamassa myös häntä.

Kirja on kiehtovalla tavalla kirjoitettu ja selviävä todellisuus sellainen, että totuuden ja kuvittelun raja välillä hämärtyy. Myös hieman mysteerisen Saran ja Tsukurun tulevaisuuden kohtalo jää epäselväksi. Mutta jos haluatte tutustua yhden ulkomaillakin erittäin suositun japanilaisen kirjailijan teoksiin, tästä on hyvä aloittaa.murakami

Kulttuuritörmäyksiä ja kasvua: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Pieni Punainen sanakirja rakastavaisille

Guo, Xiaolu

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Atena, 2010

Xiaolu Guon esikoisromaani on kirjoitettu väärin. Aikamuodot ovat väärin, kielioppi päin honkia, sanat hukassa. Kaksi maailmaa ja kulttuuria, eurooppalainen ja kiinalainen, törmäävät toisiinsa, ja siitä syntyy erinomaisen hauska romaani, joka luotaa syvältä niin kulttuurieroja kuin rakkauttakin.”

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille on virkistävän erilailla kirjoitettu romaani. Parikymppinen kiinalaisnainen Z. saapuu Lontooseen vuoden kestävälle kielikurssille. Kaikki on aivan erilaista kuin Kiinassa ja turvaverkoton Z. kokee länsimaiden yksilöllisyyden yksinäisyytenä. Kunnes. Hän tapaa nelikymppisen miehen elokuvissa ja rakastuu. Mies on kuitenkin oman tiensä kulkija, ja suhde on alusta alkaen myrskyisä – länsimaisen keski-ikäisen miehen ja kiinalaisen nuoren naisen käsitykset rakkaussuhteesta ovat toisistaan kaukana.

Samalla kun aikaa kuluu, päiväkirjanomaisesti kerrotun kirjan kielioppi petraantuu ja kielen ja naisen kehitys lomittuvat toisiinsa. Z. löytää paitsi monikon taivutusmuodot, myös jotain siitä mitä on olla juuri hän.

Z. on välillä rasittavankin naiivi, mutta pääpiirteissään romaani on kiehtova kurkistus erilaisesta yhteiskuntajärjestelmästä tulevan ajatuksiin meistä länsimaisista ja meidän kulttuuristamme. Samalla se on kirpeän suloinen rakkaustarina, pieni kaunis kirja.

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka

Verkkolukupiiri: syyskuun kirja

Syyskuuksi olisi tarkoitus lukea Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, ”Rakkaus”. WSOY kuvaa kirjasarjaa sivullaan näin:

gardell

”Pohjoismainen kirjatapaus 2012

Syyskuussa 1982 Rasmus astuu junasta Tukholmaan eikä aio palata jouluksi kotiin. Hän on nuori ja kaunis, ja kuin syleilyyn hän heittäytyy Tukholman gay-yhteisöön. Benjamin kiertää ovelta ovelle, hän kertoo Jehovasta ja koputtaa Paulin oveen. Tuon oven takana Benjamin kohtaa Rasmuksen, eikä mikään ole entisensä.

Gardellin romaanitrilogia kertoo siitä, mitä näille ihmisille tapahtui: kahviloissa, saunaklubeilla, sairaaloissa ja hautausmailla. Se on kiihkeä requiem nuorille miehille, jotka elivät, sairastuivat, kuihtuvat pois.”

Maija N

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

enkeli    

Seitsemännen portaan enkeli (1997) on ensimmäinen osa muistelmatrilogiasta. Frank McCourt kertoo lapsuudestaan köyhässä ja katolisessa Irlannissa. McCourt on jälkeenpäin sanonut: ”Pahempaa kuin kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, mutta pahinta on kuitenkin kurja irlantilainen katolinen lapsuus.”

Vaikka voisi kuvitelle ettei jaksa lukea kaikkea sitä lohduttomuutta: nälkää, tauteja, alkoholismia, lasten kuolemaa, Frank McCourtin tavassa kertoa lapsen näkökulmasta on kuitenkin jotain veikeää ja sympaattista. Kirjaa lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Lapsen tapa havainnoida ja ymmärtää aikuisten kummallista maailmaa on kerta kaikkiaan hellyttävä eikä ankeus tunnu niin synkältä, kun se kirjan päähenkilöllekin on vain normaalia elämää.

Irlanti 30-40 luvulla on lievästi sanottuna ankea paikka. McCourt kuvaa hyvin niitä tragikoomisia piirteitä joita katolilaisuuteen liittyy. Synnin tehtyään poika ryntää heti ripittytymään, ettei vain kerkeäisi kuolla ja joutua helvettiin. Alkoholismi on yksi kirjan kipeistä teemoista. Turhautumisen ja suuttumisen hetket joutuu elämään varsinkin McCourtin perheen äiti yhä uudelleen ja uudelleen. Lukijakaan ei voi olla syvästi ihmettelemättä miten isä voi juoda kaiken, vaikka lapset kuolevat nälkään? Näin rankan kurjuuden kuvaaminen voi jo ajatuksena karkoittaa lukijoita, mutta suosittelen todella lukukynnyksen ylittämistä ja kirjan lukemista alusta loppuun!

McCourt on kirjoittanut myös kaksi muuta elämänkerrallista teosta Amerikan ihmemaassa (1999) ja Liitupölyä (2007), jotka ovat jatkoa Seitsemännen portaan enkelille. Niissä kerrotaan McCourtin elämästä Yhdysvalloissa ja jälkimmäisessä hänen opettajan urastaan.

Verkkolukupiiri: toukokuun kirja

polkupyoralla

Toukokuun kirjaamme kuvaillaan Kuopion kaupunginkirjaston sivuilla näin:

”Ron McLartyn Polkupyörällä ajamisen taito on kehityskertomus, tarina muutoksesta. Ikuisen luuserin, Smithy Iden, päämäärätön haahuilu ja ”elämätön elämä” kääntyy ylösalaisin ja päähenkilö päätyy etsimään vastausta moniin kysymyksiin. Polkupyörällä taitetun matkan myötä aukeaa tarina Smithyn lapsuudesta ja aikuisuuden varhaisvuosista, hänen perheestään ja sisaren sairaudesta, omasta kasvusta sekä rakkaudesta. Kirja on vähäeleinen, mutta vetoava tarina tavallisen miehen matkasta Amerikan halki. Kirja nousi Yhdysvalloissa suureen menestykseen sen jälkeen kun kirjailija Stephen King antoi ylistävän lausunnon tästä esikoisteoksesta.”

Maija N

Verkkolukupiiri: huhtikuun kirja

saamelandia

Magne Hovden: Saamelandia (2012)

     Huhtikuun lukupiirikirjaksi on valittu norjalaisen Magne Hovdenin veijariromaani Saamelandia. Norjalaiskriitikot ovat verranneet hänen humorisista tyyliään Arto Paasilinnaan.” Tule Saamelandia elämyspuistoon ja löydä sisäinen porosi! Turisteille joikua, saamelaiskolttuja, poronpaijausta ja henkijuomaa! Pohjoisnorjalaisten veijarien menestyskonsepti kuulostaa helpolta kuin hengittäminen. Todellisuudessa Roy ja Leif eivät tiedä saamelaisista mitään – mutta eihän sitä japanilaisille tarvitse kertoa.”

Hauskoja lukuhetkiä!

Sirkka K.

Kuin jokin päättyisi

barnes

 

Romaanin päähenkilö, eläkeläinen Tony Webster, tarkkailee itseään ja elämäänsä, on kriittinen niin itseään kuin muitakin kohtaan. Hän muistelee nuoruuttaan ja koulu- ja opiskeluaikojaan, seurustelusuhteitaan ja ystävyyksiään. Romaani on kasvutarina, joka avautuu vähitellen päähenkilön muistelun myötä. Nuori päähenkilö kavereidensa tavoin luuli että: opiskeluaika karsinassa, ennen kuin varsinainen elämä alkaisi, ja sitten – niin. Mutta sittemmin hän saa huomata:  Sitten eletään ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin elävät, niin kuin omat vanhemmatkin ovat eläneet. Avioliitto on pitkä, ikävä ateria, jossa jälkiruoka tarjoillaan ensiksi.

Tony Webster on elänyt aika tavallisen elämän, kunnes paljastuu jotain, joka laittaa kaiken koetun uuteen järjestykseen. Hän saa yllättävältä taholta perinnön. Vaikka perintö on vaatimaton 500 puntaa ja kirje, perinnönantajan motiivin selvittämisestä tulee päähenkilölle pakkomielle. Kirje on erään lyhytaikaisen ex-tyttöystävän hallussa, eikä sen saaminen olekaan helppoa. Samalla kun Webster yrittää saada kirjettä haltuunsa hän kohtaa menneisyyden, jossa joutuu kohtaamaan itsensä rehellisemmin kuin koskaan. Romaanin rakenteena on hieno vähittäinen mysteerin avaaminen.  Kiehtova tarina aidosta yrityksestä  löytää totuus, vaikka se ei olisi kovin imarteleva itseäkään kohtaan!

Kirsti Ahlsten

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Verkkolukupiiri: helmikuun kirja

peregrine

Riggs, Ransom

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

2011

Lukupiiri aloittaa vuoden 2013 Ransom Riggsin teoksella Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Bookyn sivuilla kirjasta löytyy seuraavanlainen kuvaus:

”Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot. Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin – niin mahdotonta kuin se onkin – lapset tuntuvat olevan yhä elossa…

Goottisävyinen fantasiaromaani yhdistää unohtumattomalla tavalla aitoja vintage-valokuvia kihelmöivän jännittävään kerrontaan. Hyytävä lukuelämys ei jätä kylmäksi ketään.”

Maija N