Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille. Otava 2019.

Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa 2000-luvun Suomi on jyrkkien vastakohtien ja niistä kumpuavien katkerien tunteiden ja kyräilyn synkistämä loukko. Moderni aika ja mytologia elävät rinta rinnan. Tavallinen kansa kärsii köyhyydestä ja epätasa-arvosta aatelisten ja tasavaltaa kannattavien anarkistien mitellessä keskenään ja noitavainot, haltijoille uhraaminen ja riimujen opetteleminen ovat täysin arkisia asioita, aivan kuten listahittien kuunteleminen ja metrolla ajeleminen.

Suuntaa kaipaava aatelisperheen tytär Lynx ja mököttävän ja pahankurisen lohikäärmeen isäntä ja suomen kielen opettaja Tim elävät aivan eri maailmoissa, vaikkakin Suomen kamaralla. Heidän polkunsa kohtaavat kuninkaallisten häiden myötä ja kaikkia sääntöjä rikkova rakkaus puhkeaa kukkaansa.

Kirja löytyy e-kirjana kirjaston Ellibs-palvelusta Koko kansa lukee -kampanjan aikana 13.4. asti rajoituksetta.

Alan Bradley: Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradley kirjoittaa hieman perinteisestä dekkarista poikkeavaa salapoliisisarjaa. Sarjan kirjojen pääosassa on nimittäin 11-vuotias tyttö Flavia de Luce. Flavia, lempinimeltään Feely, asuu isänsä ja kahden isosiskonsa (Ophelia 17-v. ja Daphne 13-v.) kanssa isossa kartanossa Englannin maaseudulla Bishop’s Lacey –nimisessä kylässä. Perheen äiti on kuollut ja isä ei ole oikein päässyt hänen kuolemastaan yli. Feely vihaa siskojaan yli kaiken. Hän on taitava kemisti ja tekee kemian avulla kiusaa siskoilleen. Kostokierre on jatkuva. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle.

Ensimmäisen kirjan, Piiraan maku makea, tapahtumat alkavat siitä, kun Feely löytää jotain kartanon puutarhasta yöllä. Puutarhassa makaa mies henkitoreissaan, ja Feely kuulee miehen viimeisen henkäyksen. Feely oli nähnyt miehen aiemmin illalla, kun tämä oli riidellyt isän kanssa. Feely pelkää, että isä on murhannut tämän miehen. Feely alkaa tehdä omia tutkimuksia. Tuntuu, että Feely on usein poliisia pidemmällä tutkimuksissa. Poliisit päätyvät kuitenkin pidättämään isän. Feely on päättänyt selvittää totuuden. Kuka oikein murhasi punatukkaisen miehen heidän talonsa puutarhassa?

Sarjan toisessa osassa, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Feelyn kotikylään saapuu kuuluisa marionettitaiteilija Rupert Porson. Tämä murhataan kesken esityksen seurakuntasalissa. Poliisi tuntuu olevan vielä ihan ulalla, kun Feely on jo pitkällä tutkimuksissaan. Bishop’s Laceyn kylässä kuoli monta vuotta sitten pieni poika, jonka kasvot Porson oli veistänyt yhdelle marionettinukelleen. Liittyykö tämä jotenkin miehen kuolemaan? Porson oli myös tunnettu naistenmies. Onko joku Porsonin valloituksista vihdoin kostanut tälle?

Sarjan kolmas osa on ilmestyy syksyllä 2015. Kuvailisin dekkarisarjaa adjektiivilla lempeä. Kirjat eivät mässäile väkivallalla, joten nuoremmatkin lukijat voivat tarttua niihin. Sarjaa on suositeltu Agatha Christiestä pitäville. Tämä on mielestäni oikein hyvä suosittelu.