Lukuvinkki: Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Waters, Sarah

Vieras kartanossa

Tammi, 2011

Olen alkuun tylsä ja ilmoitan että loppu oli tässä  kirjassa pienoinen pettymys. Tuntuu välillä että sivumäärän ylitäessä 500 kirjailijoiden on vaikea kuroa kaikkia lankoja yhteen. (Esimerkiksi käy hyvin Stephen Kingin Kupu. 1200 sivua johdattavat loppuun, jota voisi käyttää määritelmänä sanalle antikliimaksi.) Sivujuonne Kingiin sallittakoon siksikin, että Watersin Vieras kartanossa on myös kauhutarina.

En ollut Sarah Watersia aiemmin lukenut, ja Tammen Keltaisen kirjaston kirjaksi tyyli oli mielestäni yllättävän kevyt. Silti voin suositella kirjaa, sillä suurimmaksi osaksi tekstissä oli niin vahva imu, että sitä oli vaikea käsistään laskea.

Kirja sijoittuu 1940-luvun lopun Englantiin. Tarinan keskiössä on maalaislääkäri Faraday ja sattuman kautta hänen hoidokeikseen päätyvän Ayresin perheen jäsenet, leskirouva ja naimattomat poika ja tytär, jotka epätoivoisesti yrittävät ylläpitää suvun rappeutuvaa kartanoa pienemmillä tuloilla kuin kylän opettajat. Mieliala on kuitenkin toiveikas, kunnes kartanossa alkaa tapahtua outoja asioita.

Waters kuvaa hienosti Faradayn haparoivaa yritystä päästä ohi luokkarajojen tämän ihastuessa kartanon Carolineen, mutta rakkaus ei nouse siivilleen, eikä romantiikka kuki. Ihmissuhteiden ja erityisesti aikakauden kuvauksessa on kirjassa onnistuttu, mutta ”kauhujuonteen” toteutus hieman ontuu.

Erityisen sopiva tähän pimeään vuodenaikaan!

Katja Valjakka

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Lukuvinkki: Oli synkkä ja myrskyinen yö…

  1. Ei todellakaan pidä kauhistua kirjan sivumäärää, 592, sillä tarina tempaa mukaansa todella hyvin ja kieli on yllättävän helppolukuista. Varoitus kirjan latteasta lopusta on aiheellinen, mutta mitä muuta voi oikeastaan odottaa vanhojen talojen kummituksilta? Tohtori Faradayn ”luokkaretki” on kiinnostavasti ja niin englantilaisesti kuvattu samoin kuin yläluokan taloudelliset ongelmat sodan jälkeen, Henkilökuvaus oli yleensäkin varsin onnistunut. Erityisesti Caroline jäi askarruttamaan mieltä. Hänet kuvattiin suoraviivaisena, järkevänä, arkisena naisena, mutta hänen suhteensa tohtoriin ei ollut rehtiä: hän näki sen ilmeisesti pelkästään mahdollisuutena pakoon ahdistavasta tilanteesta. Ja toisaalta, oliko tohtorikin rakastuneempi taloon kuin tyttäreen – ainakin hän jatkuvasti ”pitää siitä huolta”.
    P.M.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s