Avainsana-arkisto: aikalaisromaanit

1.3. Soitto on suruista tehty

Kadonneet

Echlin, Kim

Tammi, 2009

70-luvun puolivälin Montrealissa 16-vuotias Anne tapaa blueslegenda Buddy Guyn keikalla parikymppisen kambodžalaisen Sereyn. Annen isä ei Sereytä hyväksy, mutta nuoret ovat erottamattomia. Syvästi rakastunut pariskunta pyörii Montrealin bluesklubeilla eläen päivän kerrallaan toisistaan nauttien. Onnea varjostaa ainoastaan Sereyn huoli perheestään. Hän ei ole kuullut vanhemmistaan tai pikkuveljestään mitään sen jälkeen kun lähti Kambodžasta, juuri ennen Punaisten Khmerien valtaan nousua.

 Kun Vietnam 1978 hyökkää Kambodžaan ja maan rajat jälleen avautuvat, lähtee Serey etsimään perhettään. Anne odottaa Sereytä kymmenen vuotta, opiskelee khmerin kielen ja lentää lopulta Phnom Pheniin etsimään rakastettuaan.

Kirjan nimi, Kadonneet, viittaa Pol Potin ja Punaisten Khmerien hirmuhallinnon, Vietnamin miehityksen ja Vietnamin vetäytymistä seuranneen valtataistelun aikana kuolleisiin tai surmattuihin kambodžalaisiin. Pelkästään Punaisten Khmerien valtakauden 1975-1979 uhriluku ylittää miljoonan, joidenkin arvioiden mukaan uhreja on olla jopa kolmisen miljoonaa.

Kadonneet on pakahduttavan surullinen kertomus maailmasta, jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja hengissä selvinneiden pitää vain jotenkin sopeutua ja sinnitellä eteenpäin.

Suomentaja Sirkka Aulanko on mielestäni onnistunut loistavasti. Intiimin tekstin runollisuus ja ilmavuus tekevät kirjasta yllättävän helppolukuisen.

Kadonneet Ratamo-kirjastoissa

Ira Palvanen

Mainokset

17.3. Kasvun kipeys

Nuotio, Eppu

Peiton paikka, Neitsytmatka, Onnellinen loppu

Otava 2003-2005

Peiton paikka

Monipuolinen Eppu Nuotio on näyttelijä ja kirjailija, ilmaisutaidon opettaja, suomentaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Vuosina 2003-2005 julkaistu ns. Varkaus-trilogia on suosittelun arvoinen matka Suomen lähihistoriaan ja ihmismielen koukeroihin.

Ensimmäisessä osassa (Peiton paikka) Varkauden Ahlströmin tehtaiden palveluksessa olevalle insinööri Lehmukselle ja hänen oudolle vaimolleen Marjatalle syntyy tytär.  Isä Lehmus on riemuissaan ja kuljettaa Annukkaa tehtaallakin mukanaan. Marjatta syrjäytyy yhä enemmän, masentuu, kääntyy pois elämästä. Parisuhteen karikot käyvät ylitsepääsemättömiksi.

Toisessa osassa (Neitsytmatka) eletään 1970-lukua. Annukka on suosittu, sieväkin ja varakkaasta perheestä – kaiken pitäisi olla hyvin. Ilon pilkahduksiakin kasvukipuiluun mahtuu, mutta perhe aiheuttaa ongelmia. Äiti on huhujen kohde hiljaisessa pikkukaupungissa ja jutut isän naisseikkailuistakin alkavat kiertää.

Onnellisessa lopussa Annukka elää itsenäistä elämää 2000-luvun alun Helsingissä. Lopun onnellisuudesta voidaan toki olla montaa mieltä…

Nuotion kirjoitustyyli tuo mieleeni Orvokki Aution ja Pirkko Saision. Elämän raadollisuus maalataan pehmein siveltimenvedoin, ajankuva on kiehtova. Itse tutustuin Eppu Nuotioon proosakirjailijana vasta nyt, ja tuttavuus oli positiivinen yllätys.

Katja Valjakka

Peiton Paikka

Neitsytmatka

Onnellinen loppu