Avainsana-arkisto: scifi

Maja Lunde: Sininen. Suom. Katriina Huttunen. Tammi, 2019.

Norjalainen Maja Lunde kolkutteli meidän ilmasto-omatuntojamme jo vuonna 2015 teoksellaan Bienes historieMehiläisten historia herätti kosolti huomiota ympäri maailmaa ja ilmestyi suomeksikin heti seuraavana vuonna. Jokainen kirjan lukenut vakuuttui siitä, että hyönteisten joukkotuho olisi katastrofi elämällemme maan pinnalla.

Viime syksynä ilmestyi ns. ilmastokvartetin toinen osa, Sininen (Blå, ilmestyi norjaksi 2017). Tarinallisesti kirjat ovat aivan eri kertomuksia, henkilöt eivät liity mitenkään toisiinsa, eli sarjan jokaisen osan voi lukea täysin omana teoksenaan. Osien yhdistävänä teemana on ilmastonmuutos ja sen seuraukset koko ihmiskunnalle.

Sininen on sykähdyttävä kuvaus Euroopasta sitten kun vedestä alkaa olla pula. Tapahtumat liikkuvat useammassa aikatasossa. Signen ja Magnuksen tarina tämän päivän Norjassa kuljettaa lukijan Norjan vuonoilta Ranskaan. Molemmat ovat olleet nuoruudessaan kiihkeitä luontoaktivisteja, ja sitä on Signe edelleen keski-iässäkin. Norjassa hupenevia jäätiköitä pilkotaan kaupallisille markkinoille rahoillaan rehvastelevien drinkkeihin. Näihin rikkaisiin Magnuskin Signen mielestä nykyään kuuluu. Hän punoo mielessään oivallisen suunnitelman, jolla kostaa miehelle kaikki aiemman elämänsä vääryydet. Signe lähtee laivallaan purjehtimaan jäälastissa kohti Ranskaa.  Teoksen toisessa juonessa 2040-luvulla Etelä-Ranska on aavikoitunut ja David vaeltaa pikkutyttönsä kanssa pakolaisleirille etsien kadonneita perheenjäseniään. Se kuinka David avuttomana kolkuttelee leirin porttien ulkopuolella, saa lukijan vääjäämättä ajattelemaan tällä hetkellä Kreikan rajalla olevia pakolaisleirejä ja niiden kurjuutta. Tätäkö kohti me kaikki olemme kulkemassa?

Onko meillä toivoa? Korona-aallon keskellä toivon, että sitä on. Vaikka Maja Lunde käsittelee teoksissaan hyvin ahdistavia aiheita, kaiken takana pilkehtii kuitenkin toivo. Sininen -teosta on helppo lukea, sen teksti imaisee mukaansa, järkyttää ja lohduttaa.

Sirkka K.

 

P.S. Kustantajan ennakkotietojen mukaan ensi syksynä ilmestyy kvartetin kolmas osa, nimeltään Viimeiset. Siinä keskeinen rooli on przewalskinhevosella eli mongolianvillihevosella.

Auringon ydin

Auringon ydin

Sinisalo, Johanna

Auringon ydin

Teos 2013

Johanna Sinisalon Auringon ydin on kiinnostava, ajatuksia herättävä mutta silti nopealukuinen vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva tarina. Keskiössä on Vanna, nuori addikti ja huijari, jonka sisar on kadonnut hämäräperäisesti.

Tarinaa kelataan auki Vannan kirjeillä kadonneelle sisarelleen Mannalle, Vannan ystävän Jaren huomioilla sekä ”lainauksilla” historia- ja valistuskirjoista. Jo pian selviää, että Vannan Suomi ei ole meidän Suomemme. Vannan Suomessa naiset on jalostettu kotia ja miestä palvoviksi ja palveleviksi feminaisiksi. Poikkeavat yksilöt, morlokit, kastroidaan ja tuomitaan alempiarvoisiin töihin.

Valtio valvoo Vannan Suomessa kaikkea, yhteiskuntarauhan nimessä kahvi, tupakka ja alkoholi ovat kiellettyjä, ja myös chili havaitaan vaaralliseksi ja kielletään. Vanna kuitenkin ehtii jäädä chilikoukkuun, ja kumppaninsa Jaren kanssa he sotkeutuvat sen rikolliseen välittämiseen.

Sinisalon kirja on aika mainiota yhteiskuntakritiikkiä ja kerronta on jouhevaa. Aineksia tarinassa on vähän liikaakin, aiheesta olisi voinut lukea paksummankin romaanin. Suosittelen kaikille joita kumma ei kummeksuta vaan kiinnostaa!

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka

Verkkolukupiiri: tammikuun kirja

Atwood, Herran tarhuritMargaret

Herran tarhurit

Otava, 2010

Joulukiireiden keskeltä voi pian rauhoittua jälleen lukemaan, välipäivinä kerkeää hyvin kirjastoon! Otetaan vuoden alkuun luettavaksi Margaret Atwoodin parin vuoden takainen dystopia eli tulevaisuuden uhkakuva nimeltä Herran tarhurit.

Atwood on kirjailija, joka jättää lukijan omalle tulkinnalle usein paljon tilaa. Lisäksi hänen henkilöhahmonsa ovat mielestäni harvoin yksilöinä kosketttavia, Atwood on suurien tarinoiden ja kokonaisuuksien luoja.

Atwoodin ekokriittinen kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja keskiössä on Herran tarhurit-niminen ekologisten toisinajattelijoiden yhteisö, jonka jäsenten elämää kirjassa seurataan kahdella aikatasolla. Välillä eletään ajassa ”vedettömän tulvan” eli tuhoisan viruspandemian jälkeen, välillä taas taustoitetaan tapahtumia. Scifiä siis, vaikka Atwood itse ei kuulemma halua käyttää tätä käsitettä kuvaamaan omia kirjojaan.

Herran tarhurit on sisarteos vuonna 2003 ilmestyneelle Oryx ja Crake-kirjalle, mutta itse en tuota ollut lukenut. Tämän  jälkeen aion kyllä vilkaista myös tuon aiemmin ilmestyneen,  mutta Herran tarhureita on hehkutettu ”Nobel-tasoiseksi”,  ja en nyt ihan niin korkealle tätä arvostanut. Mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin!

Oikein rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lukupiiriläisille ja blogia seuraaville!

Katja Valjakka

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa