Avainsana-arkisto: verkkolukupiiri

Verkkolukupiiri: syyskuun kirja

Syyskuuksi olisi tarkoitus lukea Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, ”Rakkaus”. WSOY kuvaa kirjasarjaa sivullaan näin:

gardell

”Pohjoismainen kirjatapaus 2012

Syyskuussa 1982 Rasmus astuu junasta Tukholmaan eikä aio palata jouluksi kotiin. Hän on nuori ja kaunis, ja kuin syleilyyn hän heittäytyy Tukholman gay-yhteisöön. Benjamin kiertää ovelta ovelle, hän kertoo Jehovasta ja koputtaa Paulin oveen. Tuon oven takana Benjamin kohtaa Rasmuksen, eikä mikään ole entisensä.

Gardellin romaanitrilogia kertoo siitä, mitä näille ihmisille tapahtui: kahviloissa, saunaklubeilla, sairaaloissa ja hautausmailla. Se on kiihkeä requiem nuorille miehille, jotka elivät, sairastuivat, kuihtuvat pois.”

Maija N

Verkkolukupiiri: toukokuun kirja

polkupyoralla

Toukokuun kirjaamme kuvaillaan Kuopion kaupunginkirjaston sivuilla näin:

”Ron McLartyn Polkupyörällä ajamisen taito on kehityskertomus, tarina muutoksesta. Ikuisen luuserin, Smithy Iden, päämäärätön haahuilu ja ”elämätön elämä” kääntyy ylösalaisin ja päähenkilö päätyy etsimään vastausta moniin kysymyksiin. Polkupyörällä taitetun matkan myötä aukeaa tarina Smithyn lapsuudesta ja aikuisuuden varhaisvuosista, hänen perheestään ja sisaren sairaudesta, omasta kasvusta sekä rakkaudesta. Kirja on vähäeleinen, mutta vetoava tarina tavallisen miehen matkasta Amerikan halki. Kirja nousi Yhdysvalloissa suureen menestykseen sen jälkeen kun kirjailija Stephen King antoi ylistävän lausunnon tästä esikoisteoksesta.”

Maija N

Verkkolukupiiri: toukokuun kirja (HUOM! KESÄKIRJA!)

 
Toukokuuksi on tarkoitus lukea Richard Yatesin Revolutionary Road. Tämä toimii tällä kertaa verkkolukupiirin kesäkirjana, joten keskustellaan tästä vasta elokuussa! Mukavaa kesää kaikille ja toivottavasti pidätte lukemastanne. Syksyllä voitaisiin miettiä jonkinlaista yhteistä äänestystä seuraavasta kirjasta, joten laittakaa ylös, jos kesän aikana tulee ehdokkaita mieleen! Otavan sivuilta löytyy Yatesin kirjasta seuraavanlainen esittely: 
   
     ”Elokuvanakin nähtävä hellä ja armoton kulttiromaani unelmien haaksirikosta 50-luvun Amerikassa. Kun Frank ja April Wheeler olivat nuoria ja rakastuneita, he uskoivat saavuttavansa elämässä jotakin suurta. Mutta Frankista ei tullut konttorirottaa kummempaa, ja April on haudannut haaveet näyttelijättären urasta. Kliseinen esikaupunkielämä tuntuu tuskallisen tyhjältä.Wheelerit alkavat unelmoida muutosta Pariisiin. Uusi epäsovinnainen elämä Euroopassa näyttäytyy heille täydellisenä pakotienä arjesta. Sydäntäsärkevän myötätuntoisesti ja murhaavan terävästi Richard Yates näyttää, miten Frank ja April aidompaa elämää tavoitellessaan pettävät paitsi toisensa myös omimman itsensä.Richard Yates (1926–1992) on amerikkalaisen kirjallisuuden moderni klassikko, jonka esikoisromaani Revolutionary Road julistettiin heti ilmestyessään 1961 mestariteokseksi. Leonardo di Caprion ja Kate Winsletin tähdittämä elokuva sai Suomen ensi-iltansa tammikuussa 2009.”

Maija N

 
 

Verkkolukupiiri : maaliskuu

Hyvät lukupiiriläiset! Maaliskuun kirjavalintaani voi pitää ennalta-arvattavana. Mutta en voinut olla valitsematta seuraavaksi kirjaksi Katja Ketun Kätilöä. Teos pakotti itsensä tulla valituksi. Kirjaa on julkisuudessa kehuttu ja suitsutettu Runeberg-palkinnon yhteydessä. Eikä suotta.  Kirjan teksti on hyvin visuaalista, näen kaikki tapahtumat jo valmiina elokuvana mielessäni.  Siis lähtekää lukumatkalle Kuolleen miehen vuonolle ja Petsamoon. Tapahtuma-aika on v.  1944 ja Lapin sota tuo jyhkeät ja raa’at puitteet väkevälle, myös rakkaustarinalle.  Toivottavasti saatte kirjan jostakin metsästettyä luettavaksenne.  Kirjaan on muhkeat varausjonot tällä hetkellä kirjastossa.  Mutta kommentoimaan voi tulla aina myöhemminkin, sitten kun kirjan on lukenut.  Järisyttäviä lukuhetki!

Sirkka K.

Verkkolukupiiri: helmikuu

Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Nick Hornbyn Alas on pitkä matka. WSOY:n sanoin:

”Mitä yhteistä on elämänsä tyrineellä talkshow-isännällä, aivokuolleesta pojastaan yksin huolehtivalla äidillä, apulaisopetusministerin sekopäisellä punkkarityttärellä ja rocktähtihaaveistaan luopuneella pizzalähetillä? Eipä juuri muuta kuin satunnainen kohtaaminen tornitalon huipulla, missä uudenvuoden yönä tuntuu suorastaan parveilevan itsemurhakandidaatteja.

Kuka ehti paikalle ensin? Kenellä on painavimmat syyt päiviensä päättämiseen? Koska asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, Martin, Maureen, Jess ja JJ jatkavat kukin tarinaansa – ainakin etappi kerrallaan. Ensin pitää oikoa kärsittyjä vääryyksiä ja antaa opetuksia muutamille mätäpaiseille. Katolle voisi kiivetä myöhemminkin…

Alas on pitkä matka leikittelee kylmänviileällä aiheella, mutta sympaattiset, elämäänsä uutta sisältöä rakentavat sankarit tuovat tarinaan lämpöä ja lohtua.”

Maija N

Verkkolukupiiri: tammikuun kirja

Atwood, Herran tarhuritMargaret

Herran tarhurit

Otava, 2010

Joulukiireiden keskeltä voi pian rauhoittua jälleen lukemaan, välipäivinä kerkeää hyvin kirjastoon! Otetaan vuoden alkuun luettavaksi Margaret Atwoodin parin vuoden takainen dystopia eli tulevaisuuden uhkakuva nimeltä Herran tarhurit.

Atwood on kirjailija, joka jättää lukijan omalle tulkinnalle usein paljon tilaa. Lisäksi hänen henkilöhahmonsa ovat mielestäni harvoin yksilöinä kosketttavia, Atwood on suurien tarinoiden ja kokonaisuuksien luoja.

Atwoodin ekokriittinen kirja sijoittuu tulevaisuuteen, ja keskiössä on Herran tarhurit-niminen ekologisten toisinajattelijoiden yhteisö, jonka jäsenten elämää kirjassa seurataan kahdella aikatasolla. Välillä eletään ajassa ”vedettömän tulvan” eli tuhoisan viruspandemian jälkeen, välillä taas taustoitetaan tapahtumia. Scifiä siis, vaikka Atwood itse ei kuulemma halua käyttää tätä käsitettä kuvaamaan omia kirjojaan.

Herran tarhurit on sisarteos vuonna 2003 ilmestyneelle Oryx ja Crake-kirjalle, mutta itse en tuota ollut lukenut. Tämän  jälkeen aion kyllä vilkaista myös tuon aiemmin ilmestyneen,  mutta Herran tarhureita on hehkutettu ”Nobel-tasoiseksi”,  ja en nyt ihan niin korkealle tätä arvostanut. Mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin!

Oikein rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lukupiiriläisille ja blogia seuraaville!

Katja Valjakka

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Verkkolukupiiri – Joulukuun kirja

Zinaida Lindén – Nuorallatanssija

Seuraavaksi luemme novelleja, Zinaida Lindénin kokoelman Nuorallatanssija. Gummeruksen esittely lupaa seuraavaa:

”Miltä suomalaismies näyttää venäläisnaisen silmin?

Nuorallatanssijan novellien asetelmassa on eleetöntä huumoria. Suomessa asuvat venäläiset naiset rakastuvat suomalaisiin miehiin, mutta kyseessä ei suinkaan ole romanttinen tai raastava tunnetila. Nämä epätavalliset slaavilaisnaiset eivät arvioi miehen lihaskuntoa tai lompakon paksuutta. He pikemminkin suorittavat empiiristä tutkimusta ja suhtautuvat ihmetellen ja uteliaasti tähän kaksin verroin tuntemattomaan lajiin.

Synnyinmaastaan lähteneet tasapainoilevat maailmankartalla uusiin asemiin. He eivät ole kotona Suomessa, mutta vierastavat jo omaa maataan. Zinaida Lindén irrottaa novelleihinsa elämän pieniä hetkiä ja havainnoi niitä hurmaavasti lähietäisyydeltä. Hän tavoittaa ulkopuolisuuden tunteen niin kerronnassa kuin miljöövalinnoissa.

Lindénin lause on kirkas ja koruton. Kokoelma on sävyltään valoisa ja kertojanääni on nautittavan itseironinen. Joukossa on myös melankolisempia sävyjä ja tarinoiden haikeudessa on merkillistä kauneutta. Suomalaiselle lukijalle on kiinnostavaa, miltä suomalaisuuden perikuvat näyttävät vierain silmin tarkasteltuna.”

Maija N

Verkkolukupiiri : marraskuun kirja

Lukupiirimme uppoutuu seuraavaksi naisten maailmaan, jatkamme lukemalla Essi Tammimaan romaanin Paljain käsin. Gummeruksen sivuilla teosta kuvaillaan seuraavasti:

”Väkevä tarina kolmen sukupolven naisista

Jokaisen on otettava elämä vastaan paljain käsin, ilman suojahanskoja. Haavoittuvuuteen ei ole olemassa vastalääkettä ja edellisen sukupolven haavat periytyvät seuraavalle. Paljain käsin kertoo Vaaran kolmesta tyttärestä. Varpu hoitaa vanhuksia lähihoitajana eikä osaa pitää huolta itsestään. Inari rimpuilee tuomitussa suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Virvan avioliitto rakoilee lapsettomuuden paineen alla.

Tyttärien suhde omaan äitiin on vaikea. Äiti puolestaan on kärsinyt oman äitinsä rakkaudettomuudesta. Ketjua on vaikea katkaista, sillä naisen osa on polvesta polveen selvitä yksin, miehistä ei ole tukea. Moni Vaaran suvun naisista tekee elämänsä valintoja motiivinaan vapaus perheen kahleista. Loppujen lopuksi juuri perhe osoittautuu kuitenkin turvallisuutta ja pysyvyyttä luovaksi siteeksi naisten välille.

Essi Tammimaata kiinnostaa perhesuhteiden epätasapaino ja ihmisten kuvaaminen paljaimmillaan. Hän nauttii kielestä ja kietoo lauseisiinsa omintakeista uudissanastoa.”

”Essi Tammimaa on kiistaton kielellinen lahjakkuus.”
– Raisa Mattila, Helsingin Sanomat

 

Maija N

Louis De Bernieres – Kapteeni Corellin mandoliini

Jälleen on aika availla keskustelua! Rakkautta ja historiallisia faktoja yhdistelevä Kapteeni Corellin mandoliini poikkeaa jonkin verran kahdesta aiemmasta kirjastamme ja nyt olisikin mielenkiintoista kuulla piiriläisten ajatuksia. Etukäteen joku teistä oli jo valinnasta innostunutkin ja yksi kommenttikin on jo tullut, joten kertokaapa tarkemmin mitä tuntemuksia kirja herätti!

P.S. Sivuhuomautuksena lisään vielä, että mielestäni Kersti Juvan tunnistettava ja teatraalinen tyyli suomentaa muokkaa lukukokemusta ja saa kirjan tuntumaan vakavamielisemmältä – ja ehkä jopa raskaammalta – kuin se saattaisi jonkun toisen kääntämänä olla.

Maija N

Markus Nummi – Karkkipäivä

Hei vaan lukupiiri! Avataanpa seuraavaksi keskustelu elokuun kirjasta.

Henkilökohtaisesti en muista montaa kirjaa, joka olisi hitaasti lämpiävän alun jälkeen onnistunut tempaisemaan mukaansa niin nopeasti kuin Markus Nummen Karkkipäivä. Henkilön mukaan hienosti vaihteleva kerronta ja nämä mielenkiintoiset hahmot houkuttelevat lukemaan ja nivoutuvat näppärästi – eivät liian ennalta-arvattavasti – toisiinsa tekstin edetessä. Pidin myös pinnan alla kuplivasta sarkastisesta huumorista, joka aina välillä pulpahti esiin ja hetkellisesti kevensi tunnelmaa. Nummen teksti kulkee vaivattomasti, se on täynnä pieniä huomioita, jotka saavat omatkin ajatukset ja mielikuvituksen liikkeelle. 

Karkkipäivä rakentuu loppujen lopuksi yksinäisyyden ympärille, sille millaista on olla tarpeeton.  Kirja on tavallaan myös yhteiskuntakuvaus, ajankuvaa siitä miten elämme samanaikaisesti fyysisesti lähellä toisiamme, mutta silti täysin erillään – Ari ja Paula olivat naapureita, mutta Arilla ei ollut aavistuskaan siitä, mitä naapurustossa tapahtuu. Muiden perheiden tiettyihin asioihin ei kuulu eikä jossain määrin edes voi puuttua, ei vaikka aikuiset monin eri tavoin laiminlyövät lapsiaan. Teoksen alussa Ari ennustaa, että syntymässä on vittumainen romaani. Lukijalle rankinta on tajuta ja muistaa koko ajan uudestaan, että kaikki mitä kirjassa tapahtuu, tapahtuu valitettavasti monelle myös oikeassa elämässä (vuonna 2008 tilastokeskus on tiedottanut huostaanottojen lisääntyneen kymmenessä vuodessa 50 %). Aiheestaan huolimatta Karkkipäivä ei kuitenkaan sorru melodramaattisuuteen eikä varsinkaan saarnaa, vaan enemmänkin muistuttaa lastensuojeluun liittyvien ongelmien moninaisuudesta ja siitä, miten hankala niihin on ulkopuolelta puuttua. Vaikka perheet ja ongelmat ovat erilaisia, lopputulos on sama: näkymättömiä lapsia, ihmisiä, joita ei ole koskaan arvostettu, kohdeltu hyvin.

Minulle jäi Nummen teoksesta samanaikaisesti surullinen ja toiveikas olo: vaikka kirja käsittelee yksinäisyyden ja kaltoin kohtelun kokemusta ja sen aiheuttamaa surua, se myös rohkaisee ihmisiä toimimaan. Kun salaisuudet alkavat paljastua, tärkeimpiä toimijoita ovat yllättäen läheisiksi ja tärkeiksi muuttuvat täysin vieraat ihmiset: Ari, Erkki ja sosiaalityöntekijä Katri. Kaikkein tärkein rooli on kuitenkin Tomin, rooli jota hänellä ei luultavasti aikaisemmin ikinä ole ollut mahdollisuutta ottaa.

Kirjan loppu – eli Tomin tulevaisuus – jää hyvin avoimeksi. Millaisia tulevaisuudenkuvia lukupiiriläiset muodostivat?

Maija N.