Avainsana-arkisto: dekkarit

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa. Otava 2020

Heti ensimmäisistä lauseista lähtien olin innoissani. Vihdoinkin erilaista jännitystä.  Monet dekkarit ovat niin kliseisiä ja ennalta arvattavia, että jo paljon dekkareita lukeneena en ole enää jaksanut niihin paneutua. Mutta tämä oli iloinen poikkeus muiden joukossa.

Kirja alkaa heti vauhdikkaasti. Mies juoksee metsässä muistinsa menettäneenä. Ainut asia mikä hänen mielessään pyörii, on nimi Anna. Miksi? Lisäksi hänellä on tunne, että joku on murhattu. Mutta kuka? Ja kuka hän on? Tilanne on sekava ja kaiken lisäksi hänen vartalonsa on väärän oloinen. Aivan kuin hän olisi väärässä ruumiissa.

Sekavien alkutapahtumien jälkeen hän saapuu vanhan ja ränsistyneen kartanon pihalle ja koputtaa oveen. Hän ei muista kartanon väestä ketään, mutta hänet tunnetaan. Hänelle sanotaan, että hän on lääkäri ja hänen nimensä on Sebastian Bell. Täysin absurdi ajatus! Hänkö lääkäri? Sekava päivä päättyy Evelynin murhaan.

Seuraavana aamuna mies herää taas eri ruumiissa. Ja päivän päätteeksi Evelyn murhataan, mutta mies näkee sen eri näkökulmasta, koska on eri ruumiissa. Mies ihmettelee, miksi hän joutuu kokemaan sen kaiken ja hänelle annetaan vastaukseksi, että se selviää aikanaan ja hän pääsee pois oravanpyörästä vain siinä tapauksessa, että selvittää kuka murhaa Evelynin.

Henkilöitä kirjassa on paljon. Tätä ei voi lukea ajatuksella ”aivot narikkaan”, koska tarvitset lukiessasi jokaista aivosoluasi, muuten olet ihan pihalla. Juoni on hyvin monimutkainen, mutta mielenkiintoinen. Pitkästyttävä kirja ei ole missään kohtaa.

Kirjasta tulee mieleen elokuva ”Päiväni murmelina”.   Kirja muistuttaa myös pakohuonepelejä. Tarina jää lopussa auki; saa nähdä onko kirjailija kaavaillut jatko-osaa.

Suosittelen kirjaa sinulle, joka olet kyllästynyt tavanomaisiin jännäreihin ja pidät englantilaisesta kartanojännityksestä. Jos kaipaat aivoillesi työskentelyä, niin tämä on hyvä valinta.

 

Minna Korkeila

Leena Lehtolainen: Surunpotku

SurunpotkuKomisario Maria Kallio-sarjaa seuraaville Surunpotku (Tammi, 2015) on odotettu uutuus. Marian poliisiurasta kertovia dekkareita on ilmestynyt jo parisenkymmentä vuotta ja tämä on sarjan kolmastoista osa. Dekkarin alku onkin lupaavan jännittävä, kun nuorelle hiihtäjätytölle katalasti viritetty ansa johtaa tytön kuolemaan. Sen jälkeen siirrytään nykyaikaan ja Maria Kallio tuttujen kollegojensa Koivun ja Puupposen kanssa alkaa tutkia kirkosta kuolleena löydetyn kuuluisan politiikon aviomiehen murhaa.

Marian henkilökohtaista elämää on ollut kiinnostavaa seurata ja nyt keskiössä onkin alaisen Pekka Koivun murheet, kun hänen tyttärensä on vakavasti sairas. Maria ja hänen yksikkönsä on myös lopetusuhan alla. Nimensä mukaisesti rikosromaanin pohjavire on surullinen. Yhteiskunnalliset näkökulmat ovat aina vahvasti mukana Lehtolaisen kirjoissa. Surunpotku loppuu kutkuttavasti, kun lukija ei tiedä, mitä Marialle ja hänen kollegoilleen tulevaisuudessa tapahtuu. Murhat kuitenkin ratkeavat ja syyllinen (tai syylliset) selviää. Surunpotkussa ei ole ehkä niin paljon potkua kuin aikaisemmissa Maria Kallioissa ja suosittelenkin aloittamaan dekkareiden lukemisen alkupään kirjoista, jos ei ole niitä entuudesta lukenut. Omat suosikkini taitavat olla Kuolemanspiraali ja Minne tytöt kadonneet.

Leena Lehtolaisen dekkareita on käännetty monille kielille ja enemmän kirjailijasta ja Maria Kallio-sarjasta löytyy tietoa niiden omilta kotisivuilta.

Sara Kokkonen

Varistyttö-trilogia

varjojen huoneUnissakulkijaVaristyttö

Kirjailijakaksikko Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist ovat yhdessä kirjoittaneet kohutun ruotsalaisen Varistyttö-trilogian (Otava, 2014) Erik Axl Sundin nimimerkillä. Varistyttö-trilogian kolme kirjaa: Varistyttö, Unissakulkija ja Varjojen huone muodostavat yhtenäisen dekkaritarinan, joka on aiheeltaan varsin rankka. Rikosromaanit sukeltavat pahuuden väkivaltaiseen maailmaan ja kertovat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kaltoinkohtelusta. Kirjasarja ei sovi kaikille, herkille lukijoille.

Päähenkilöinä ovat vahvat naishahmot rikoskomisario Jeanette Kihlberg ja psykoterapeutti Sofia Zetterlund. Perheellinen Jeanette ja erakkomainen Sofia tuntevat vetovoimaa toisiaan kohtaan heidän työnsä kohdatessa. Suhde kehittyy intiimiksi, vaikka Sofian synkät salaisuudet vaanivat taustalla. Trilogian ensimmäisessä Varistyttö-kirjassa Jeanette alkaa selvittämään yhdessä työparinsa Hurtigin kanssa murhattujen ja tunnistamattomien poikien tapauksia. Unissakulkijassa Jeanette jatkaa lapsenmurhien tutkimuksia ja samalla uusi karmea murha-aalto lisää työtaakkaa. Varjojen huoneessa julmat ja sadistiset murhat alkavat ratkeamaan, ainakin lukijalle.

Lukijana odotin kunnon loppuhuipennusta, jolloin rikokset ratkeavat, murhaaja/t selvitetään ja paha saa lopulta palkkansa. Varistyttö-trilogia ei mene näin perinteisen dekkarikaavan tapaan. Olin oikeastaan pettynyt lopputulemaan, ja Jeanetten hitauteen ja tyhmyyteen poliisina. Sarjassa on lukuisia muitakin henkilöhahmoja, jotka kietoutuvat lyhyistä kappaleista koostuvan tarinan langanpätkiin. Varistyttö-trilogian lukeminen on kuin pitkää ja raskasta psykoanalyysia, jossa seurataan henkilöhahmojen synkkiä ja pimeitä mielenliikkeitä ja identiteetin pirstaloitumista. Tarina sisältää myös epäuskottavuuksia. Sarjan paras osa on mielestäni ensimmäinen Varistyttö-kirja, joka houkutteli koukullaan lukemaan seuraavankin osan. Muissa trilogian osissa tarinaa olisi voinut tiivistää. Suosittelen lukemaan kirjat mahdollisimman peräkkäin. Moneen maahan myydyssä Varistyttö-trilogiassa, amerikkalaiset julkaisevatkin kirjat yhtenä niteenä.

Sen lisäksi, että palkittu Varistyttö-trilogia on kohahduttanut aiheellaan, niin myös kirjojen kansikuvat ovat hätkähdyttäviä ja pysäyttäviä. Kansikuvat pohjautuvat Carl Larssonin tunnettuihin tauluihin, jotka kirjailijat ovat itse tehneet ja muokanneet. Haastattelussaan kirjailijakaksikko kertoo, että he halusivat kyseenalaistaa Larssonin onnellista koti-idylliä ja he eivät itseasiassa edes pidä Larssonin tauluista.

Sara Kokkonen

Jännitystä Willan lavalla

Kaupunginkirjasto lähti äskettäin vinkkausretkelle Kauppakeskus Willaan. Aikaisemmin kaikki aikuisten vinkkaustilaisuudet ovat tapahtuneet turvallisesti kirjaston seinien sisällä tai kesällä kirjastoaukiolla. Kyllähän meitä molempia jännitti ihan hirveästi, mutta rohkeasti raahasimme Hyvinkään nuorisotoimelta lainatut äänentoistolaitteet lavalle Roberts Coffeen keskelle ja kiipesimme kertomaan lempidekkareistamme. Alkujännityksen haihduttua meillä oli oikein hauskaa, ja niin tuntui olevan kuulijoillakin. Kirjoistahan on aina kiva puhua. Innostukseni keskellä minulta melkein lipsahti ilmoille tärkeä paljastus Jyrki Heinon Kellon lopputapahtumista, mutta sain sentään itseni kiinni, eikä vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Kirjavinkkaushan on sitä, että innostuneet lukijat kertovat lukemistaan kivoista kirjoista, vähän niin kuin kertoisivat kavereilleen kahvitauolla. Juonta ei tietenkään paljasteta, mutta yritetään luoda kuvaa siitä, millaisesta kirjasta on kysymys ja ketä se saattaisi kiinnostaa. Yritämme valita kirjoja, jotka ovat helposti saatavilla; tietysti ensisijaisesti toivomme, että tulette lainaamaan niitä kaupunginkirjaston hyllyiltä, mutta suurin osa on myös mahdollista ostaa omaksi paikallisista kirjakaupoista.

Jännäreitä ja salapoliisiromaaneja on hyvin erilaisia, toiset hyvinkin raakoja tai muuten pelottavia, toiset taas kevyttä aivovoimistelua. Pialla ja minulla on aika erilainen maku, vaikka usein luemme samojakin kirjoja. Psykologinen kauhu on minulle liian järkyttävää, mutta saatan antaa hiukkasen pitkäveteisyyttäkin anteeksi, jos kirjasta näkee, että kirjoittaja tuntee aikakauden ja paikan, johon tarinansa sijoittaa. Pia taas lukee kirjoja, joita minä tuskin uskallan avata. Listan kirjoista voitte helposti arvata, kenen suosikista on kysymys.

Tässä ovat kirjat, joista tällä kertaa kerroimme. Kaikki ovat lainattavissa kirjastosta.

Jukka Behm: Lahjoja norsujumalalle (Tammi 2013)
Hauska ”lohtukirja”, jossa ei tapahdu murhia, vaikka salapoliisintyötä tehdäänkin. Sopii Naisten Etsivätoimisto -kirjoista ja tv-sarjasta tykkääville.

Chelsea Cain: Sydänverellä (WSOY 2007)
Hyytävän sarjamurhaajatrilogian ensimmäinen osa. Ei heikkohermoisille!

Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (Atena 2013)
Kansalliskirjaston kupolisalista Karjalan takamaille, monentasoista jännitystä

Kari Hanhisuanto: Käen laulu (Myllylahti 2009)
Psykologinen romaani, jonka kertojana on muistisairas sotaveteraani

Jyrki Heino: Kello (Schildts & Söderströms 2014)
Vakoojia ja sotien jälkiä 1700-luvun lopulla Suomen Turussa ja Pietarissakin

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (Gummerus 2013)
Esikoiskirjailijan perinteinen dekkari kieltolain ajan Helsingistä

Tero Somppi: Särkyvää (Myllylahti 2012)
Murha ilman ruumista: psykologista kauhua

Seuraavat kirjavinkkaus Willan lavalla Robert’s coffee -kahvilassa torstaina 4.12. klo 17.00, jolloin on vuorossa tarinoita elämästä. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että marraskuussa vinkataan myös pääkirjastossa.

19.4. Dekkarisuosituksia

Jumalan selän takana

Jumalan selän takana

Nykänen, Harri

WSOY, 2009

Maaliskuussa Hyvinkäällä vieraillut Harri Nykänen on tehnyt vaikutuksen lukijaamme:

”Suosittelen Harri Nykäsen Ariel-jännitysromaaneja: Ariel, Ariel ja hämähäkkinainen, Jumalan selän takana.

Tässä kolme mukaansatempaavaa kirjaa, jotka sijoittuvat Helsingin ympäristöön.

Kirjat ovat kiinnostavia ja ns. helppolukuisia. Olen saanut niiden avulla herätetyksi lukuhalukkuuden myös puolisolleni, joka ei aikaisemmin juurikaan harrastanut lukemista.”

Raija Mantere

Kirjojen saatavuus Ratamo-kirjastoissa:

10.3. Maaliskuun kirjailijavieras Harri Nykänen

 Harri Nykänen

Kirjailija Harri Nykänen kertoo työstään ja tuotannostaan Hyvinkään pääkirjaston ryhmätilassa  keskiviikkona 16.3 klo18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Rikoksen lumo

Rikoskirjojen suuren suosion Suomessa ja muissa Pohjoismaissa arvellaan perustuvan siihen, että hyvinvointivaltion kansalaisen on turvallista käpertyä lempituoliinsa lukemaan ja nauttimaan vaaran ja jännityksen tunteesta ilman omaa riskiä. Kyseinen kirjallisuus on kuitenkin saavuttanut laajan lukijakunnan ja Sherlock Holmesista alkaen. Aiemmin dekkarit noudattivat usein seuraavaa kaavaa: tapahtui rikos, yleensä murha, joka tekijän ja motiivin salapoliisi selvitti ylivoimaisen älynsä ja intuitionsa turvin.

Jännityskirjallisuus on aikojen saatossa monipuolistunut ja sen piirissä on kehittynyt monia alalajeja. Harri Nykäsen tuotanto edustaa nykyajan valtavirtaa, jossa yhteiskunnallinen todellisuus ja poliisin arkipäivä on voimakkaasti läsnä. Tapahtumapaikkana on suurkaupunki, joka Suomen oloissa on siis Helsinki lähiympäristöineen. Toki kansainvälisen rikollisuuden lonkerot ulottuvat myös Tukholmaan ja muualle Eurooppaan.

Henkilögalleriaan kuuluu ammatti- tai taparikollisia ja poliiseja. ”Tavallisia kansalaisia” edustavat usein naiset: äidit, vaimot, tyttäret, jotka yrittävät vetää rakkaitaan pois kaltevalta pinnalta. Monesti tapahtumien taustalla on verkkoja virittelemässä joku yhteiskunnan kunnioitettu merkkihenkilö, joka käyttää hämärissä ja rahakkaissa liiketoimissaan apunaan kovan linjan ammattirikollisia. Kirjassa vastapuolia edustavat henkilöt ovat usein ystävyys- tai riippuvuussuhteessa toisiinsa. Rosvo ja poliisi ovat kenties lapsuudenystäviä ja ihmeissään siitä, mikä sai heidät sijoittumaan lain vastakkaisille puolille, sattumako vain?

Tv-sarjasta tuttu Raid putkahtaa esiin Nykäsen myöhemmässäkin tuotannossa, mm. viime vuonna ilmestyneessä kirjassa: Paha paha tyttö. Raid ilmestyy kuvioihin kuin entisajan arvoituksellinen lännensankari. Hän on rikollinen ja murhaaja, mutta jollain kummallisella tavalla oikeuden puolella ja ystävilleen uskollinen.

Harri Nykänen toimi rikosreportterina ennen kirjailijanuraansa, joka työ on kehittänyt hänen asiantuntemustaan ja realismiaan rikosten maailman kuvaamiseen. Hän on ollut myös laatimassa rikosaiheisia tietokirjoja. Rööperi (2005) kuvaa Helsingin Punavuoren rikollisuutta vuosikymmenten ajoilta ja Nokka (2010) on jo mennyttä vankilahistoriaa. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneellä kirjailijanurallaan Harri Nykänen on julkaissut kolmisenkymmentä kirjaa. Piakkoin on tulossa uutuus nimeltä Pamalainen jumaus.

 Maija Muhonen

25.11. Glasgow´ssa sataa aina!

Veripelto
Mina, Denise
Like, 2008

Skotlantilaisen Denise Minan dekkareiden teemoja ovat mm. naisiin kohdistuva väkivalta, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, perhedynamiikka, sosiaalinen epätasa-arvo ja syrjäytyminen. Rankkojen aiheiden lisäksi kirjojen miljöö Glasgow on rähjäinen ja sateinen, eivätkä ”sankarittaretkaan” ole perinteisiä kaunottaria, tai edes yksiselitteisen hyviä ihmisiä vaan tavallisia kuolevaisia, jotka vaihtelevalla menestyksellä yrittävät selvitä ”elämästä hengissä”.

Denise Minan dekkariuran aloittaneen nk. Glasgow-trilogian (Garnethill, Pako ja Päätös) tapaan ”Veripellossakin” rikoksia selvittää nuori nainen. Kunnollisesta, työväenluokkaisesta katolilaisperheestä lähtöisin oleva Patricia ”Paddy” Meehan työskentelee lähettinä Scottish Daily News -sanomalehden toimituksessa. Toimittajan työstä haaveileva, kunnianhimoinen Paddy kiinnostuu rikoksesta, jossa kahta poikaa syytetään pienen lapsen raa´asta murhasta. Rikos koskettaa Glasgow’n katolista yhteisöä joten Paddy joutuu miettimään journalismin etiikkaa. Samalla hän itsenäistyy väistellessään perheensä odotuksia ja venyttäessään katolisuuden asettamia rajoituksia.

Fiktiivisen toimittaja-Paddyn tarinan rinnalla kulkee omituinen tosikertomus pikkurikollisen Patrick ”Paddy” Meehanin (1928-1994) elämästä.  Mielestäni em. ratkaisu tekee fiktiosta todenmakuisemman, mutta ei välttämättä miellytä kaikkia lukijoita.

Veripellon tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle, jolloin Britannian pääministerinä oli Margaret Thatcher ja maata repivät lakot ja valtava työttömyys. Ajankuva tarkentuu ja hieman kevenee viittauksilla musiikkiin ja muotiin.

Veripelto on ensimmäinen viidestä Paddy Meehan-sarjan dekkarista, kakkososa Suden hetki on ilmestynyt tänä vuonna.

Ira Palvanen

Veripelto Ratamossa

Kirjailijan kotisivut