Itsenäisyyspäivän kynnyksellä suosittelen tarttumaan muutaman vuoden takaiseen novellikokoelmaan Toinen Tuntematon. Se ensimmäinenhän on vuonna 1954 ilmestynyt Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Kirja, joka kertoo yhden konekiväärikomppanian kohtaloista jatkosodan aikana. Teos, jonka henkilöhahmoista on tullut koko kansakunnan yhteistä omaisuutta. Miehistä hyveineen ja paheineen, erilaisine murteineen ja tapoineen. Itse luin tämän mestariteoksen ensimmäisen kerran vasta viime kesänä, minun koululukemistooni se ei aikanaan kuulunut. Hyvin monen itsenäisyyspäivän ohjelmaan kuuluu katsoa jokin versio kirjan pohjalta tehdyistä elokuvista. Nythän niitä on tarjolla jo kolme erilaista.
Kirjan Toinen tuntematon ovat toimittaneet Johanna Catani ja Lari Mäkelä. He ovat koonneet yksien kansien sisään 22 suomalaisen nykykirjailijan näkemyksiä tuntemattoman sotilaiden naishahmoista. Välähdykset ja tuokiokuvat erilaisten naisten elämistä kotirintamalla tai huoltojoukkojen mukana rintamalla antavat sävähdyttävän kuvan siitä mitä kaikkea ihmiset sodan aikana ovat joutuneet kokemaan.
Katja Ketun novellissa Juro ja Rukka herää henkiin Petroskoin Veeruska. Tapio Koivukari kirjoittaa souvarin muijasta, Hilma Lahdesta. Antti Heikkinen puolestaan avaa meille Lyyti Rokan sielua kertomuksessaan Jauhot.
Petri Tammisen novelli Teidän suuren surkeutenne vuoksi sisältää kolme kirjettä pelokkaalle sotamies Riitaojalle. Yksi ruustinnalta, yksi sisarelta ja yksi äidiltä. Äidin kirje on kaikkein lyhin:
Rakas Risto
Vaikka kaikki toiset siellä ampuu niin älä sinä ampu.
Äiti
Tuntemattoman sotilaan vahva teema oli, että sodankäynti on turhaa ihmishenkien tuhlausta. Se on kirja rauhan puolesta, niin kuin nämä uudetkin novelli-tuntemattomat. Kunnioitus sota-ajan kokeneita kohtaan kasvaa näitä teoksia lukiessa. Ja kiitollinen ihmetys, miten siitä on voinut selvitä.
Sirkka Kontiainen
Lukuvinkkeli 