Avainsana-arkisto: vanheneminen

ASKO SAHLBERG: AMANDAN MAAILMAT OTAVA 2017

Amandan maailmat on ensimmäinen lukemani Sahlberg eikä jää viimeiseksi.

Asko Sahlberg on taitava historiallisen proosan kirjoittaja. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat mm. Herodes ja Pilatus.

Sahlbergin kerrontaa on kuvattu runolliseksi ja tiiviiksi; tämä kerrontatyyli löytyy myös Amandan maailmasta.

Kirja kertoo omalaatuisesta Amandasta, joka on 85- vuotias. Hän asuu kaupungin laitamilla omassa pienessä talossaan. Amanda on ihan tyytyväinen elämäänsä. Hänellä on viihtyisä koti ja kasvimaa sekä rauhaa ympärillä. Naapurissa asuu leski Jansson, jonka kanssa Amandalla on outo suhde ja jonkinlainen YYA- sopimus. Jansson auttaa Amandaa talon töissä ja vastineeksi Amanda vilauttaa rintojansa Janssonille.

Käänne tapahtuu, kun paikkakunnalle alkaa virrata pakolaisia. Ihmisten rauha järkkyy; ilmaantuu rasismia ja väkivaltaa. Maahanmuuttajat ovat peloissaan.

Amanda tapaa pelokkaan pakolaispojan ja päättää auttaa poikaa välittämättä Janssonin mielipiteistä.

Hyvin ajankohtainen ja koskettava aihe, joka voisi tapahtua missä päin maailmaa tahansa.

Kirjassa kuvataan hyvin nykymaailman menoa: pakolaisuutta sekä eri kulttuurien törmäyksestä syntyvää väkivaltaa.

Tämä kirja kuuluu hyvin Suomi 100 vuotta kirjallisuuteen, siihen Suomi nykyaikana- osioon.

 

Minna Korkeila

29.6. Lapsia ja vanhempia

Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa
Dorrestein, Renate
WSOY, 2009

dorresteinpojallani

Kahden teini-ikäisen äiti Heleen kärsii kuumista aalloista ja kuivuudesta, sinänsä mukava aviomies enimmäkseen ärsyttää ja perheyrityksen pyörittäminen vaatii osansa arjesta. Heleenin alamäki alkaa kun hänen virkeä, 8-kymppinen äitinsä saa aivoinfarktin ja dementoituu hetkessä. Vaikka Heleen käy päivittäin katsomassa äitiään laitoksessa, tuntee hän siitä huolimatta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Samalla äidin avuttomuus ja arvaamaton käytös palauttavat mieleen muistot lapsuuden laiminlyönneistä.

Nimen perusteella odotin hilpeää tarinaa keski-ikäisen naisen ruuhkavuosista, joten taisin hieman pettyä kirjan arkiseen surkuhupaisuuteen. Teksti kyllä huvittaa, naurattaakin, mutta on samalla vakava ja kovin todenmakuinen. Lukija ei voi olla pohtimatta vanhempiensa, tai omaa, ikääntymistään. Miten vanhemmat pärjäävät ja kuinka heidän hoitonsa tarvittaessa järjestyy? Entä miten haluaisi itseään kohdeltavan kun on liian vanha ja heikkokuntoinen huolehtimaan itsestään?

Ira Palvanen

saatavuus Ratamo-kirjastoissa