Waters, Sarah
Vieras kartanossa
Tammi, 2011
Olen alkuun tylsä ja ilmoitan että loppu oli tässä kirjassa pienoinen pettymys. Tuntuu välillä että sivumäärän ylitäessä 500 kirjailijoiden on vaikea kuroa kaikkia lankoja yhteen. (Esimerkiksi käy hyvin Stephen Kingin Kupu. 1200 sivua johdattavat loppuun, jota voisi käyttää määritelmänä sanalle antikliimaksi.) Sivujuonne Kingiin sallittakoon siksikin, että Watersin Vieras kartanossa on myös kauhutarina.
En ollut Sarah Watersia aiemmin lukenut, ja Tammen Keltaisen kirjaston kirjaksi tyyli oli mielestäni yllättävän kevyt. Silti voin suositella kirjaa, sillä suurimmaksi osaksi tekstissä oli niin vahva imu, että sitä oli vaikea käsistään laskea.
Kirja sijoittuu 1940-luvun lopun Englantiin. Tarinan keskiössä on maalaislääkäri Faraday ja sattuman kautta hänen hoidokeikseen päätyvän Ayresin perheen jäsenet, leskirouva ja naimattomat poika ja tytär, jotka epätoivoisesti yrittävät ylläpitää suvun rappeutuvaa kartanoa pienemmillä tuloilla kuin kylän opettajat. Mieliala on kuitenkin toiveikas, kunnes kartanossa alkaa tapahtua outoja asioita.
Waters kuvaa hienosti Faradayn haparoivaa yritystä päästä ohi luokkarajojen tämän ihastuessa kartanon Carolineen, mutta rakkaus ei nouse siivilleen, eikä romantiikka kuki. Ihmissuhteiden ja erityisesti aikakauden kuvauksessa on kirjassa onnistuttu, mutta ”kauhujuonteen” toteutus hieman ontuu.
Erityisen sopiva tähän pimeään vuodenaikaan!
Katja Valjakka