1.3. Soitto on suruista tehty

Kadonneet

Echlin, Kim

Tammi, 2009

70-luvun puolivälin Montrealissa 16-vuotias Anne tapaa blueslegenda Buddy Guyn keikalla parikymppisen kambodžalaisen Sereyn. Annen isä ei Sereytä hyväksy, mutta nuoret ovat erottamattomia. Syvästi rakastunut pariskunta pyörii Montrealin bluesklubeilla eläen päivän kerrallaan toisistaan nauttien. Onnea varjostaa ainoastaan Sereyn huoli perheestään. Hän ei ole kuullut vanhemmistaan tai pikkuveljestään mitään sen jälkeen kun lähti Kambodžasta, juuri ennen Punaisten Khmerien valtaan nousua.

 Kun Vietnam 1978 hyökkää Kambodžaan ja maan rajat jälleen avautuvat, lähtee Serey etsimään perhettään. Anne odottaa Sereytä kymmenen vuotta, opiskelee khmerin kielen ja lentää lopulta Phnom Pheniin etsimään rakastettuaan.

Kirjan nimi, Kadonneet, viittaa Pol Potin ja Punaisten Khmerien hirmuhallinnon, Vietnamin miehityksen ja Vietnamin vetäytymistä seuranneen valtataistelun aikana kuolleisiin tai surmattuihin kambodžalaisiin. Pelkästään Punaisten Khmerien valtakauden 1975-1979 uhriluku ylittää miljoonan, joidenkin arvioiden mukaan uhreja on olla jopa kolmisen miljoonaa.

Kadonneet on pakahduttavan surullinen kertomus maailmasta, jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja hengissä selvinneiden pitää vain jotenkin sopeutua ja sinnitellä eteenpäin.

Suomentaja Sirkka Aulanko on mielestäni onnistunut loistavasti. Intiimin tekstin runollisuus ja ilmavuus tekevät kirjasta yllättävän helppolukuisen.

Kadonneet Ratamo-kirjastoissa

Ira Palvanen

11.2. Hieno ja mukaansatempaava lukuromaani

Oates, Joyce Carol

Haudankaivajan tytär

Otava, 2009

Haudankaivajan tytär oli ainakin minulle sellainen romaani, jota unohtui lukemaan kolmeksi tunniksi, ja harmitellen laski käsistään koska oli ihan pakko jo mennä nukkumaan.

Monitasoinen romaani kertoo juutalaisen pakolaisperheen tyttärestä Rebecca Schwartista ja hänen perheestään 1940-luvulta 1990-luvulle. Heiveröinen tyttövauva syntyy laivassa New Yorkin satamassa. Perheen isän Jacobin ja äidin Annan mielet eivät kestä pakolaisuutta, synkkiä salaisuuksia, aseman huonontumista, amerikkalaisten pilkkaa. Seuraa perhehelvetti, jossa pahimmin kärsivät perheen kolme lasta.

Oates on mestari yllättävissä juonenkäänteissä ja jännityksen ylläpidossa, siksi loppu on usein hänen kirjoissaan jonkinlainen antikliimaksi. Henkilöhahmot Rebeccaa lukuunottamatta ovat aika ohuita, ja tuntuvat palvelevan vain kerronnallisia päämääriä. Tarina on silti koskettava , antaen ajattelemisen aihetta siitä mitä taakkoja siirrämme seuraavien sukupolvien kannettavaksi ja miten vaikea niitä on karistaa yltään. Hieno Hegelin anekdootti  ”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa” kiteyttää tämän kirjan loistavasti.

Katja Valjakka

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

31.3. Jotain mätää Tanskanmaalla…

Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa

Romer, Knud

Avain, 2008

Knud Romerin esikoisteos on osin omaelämänkerrallinen tilitys tanskalais-saksalaisen pojan kasvuvuosista ahdasmielisessä pikkukaupungissa.  Kirja aiheutti kohun ilmestyessään Tanskassa 2006, sillä vuosikymmenien yli varjonsa heittänyt saksalaisvihamielisyys oli aihe,  josta mielellään olisi vaiettu.

Knudin äiti Hildegard tuli sodan jälkeen Nykoping Falsteriin töihin, ja vastoin kaikkia suunnitelmiaan rakastui tanskalaiseen vakuutusvirkailijaan. Pariskunta eli pitkään kaksin ja Hildegardin henkireikänä toimivat säännölliset vierailut sukulaisten luo Saksaan.

Pojan syntymä toi iloa, mutta yksinäisyys vain syveni.  Nurkkapatrioottisen kaupungin asukkaat eivät antaneet saksalaisille anteeksi. Halveksunta kohdistui Knudin äitiin  ja pisaroi väkevänä myös tämän pojan päälle.

Oman lapsuutensa koitoksien lisäksi Romer luotaa myös lähisukunsa historiaa. Isoäitien ja -isien tarinat kerrotaan muistojen sirpaleina, huumoria ja magiikkaa unohtamatta. Kieli ja kerronta ovat kerta kaikkiaan nautittavia ja aihe tärkeä ja puhutteleva. Suositeltava lukukokemus!

Katja Valjakka

Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa