Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani (Gummerus 2022)

Elizabeth Gilbertin Tämä kokonainen maailmani kokoaa yhden ihmisen maailman ja siinä sivussa hieman muidenkin. Päähenkilö Alma on sivistynyt nainen, joka on sellaisessa ympäristössä kasvanut, ettei voinut olla sivistymättä. Alman nuoruudessa kotiin kutsutaan kiinnostavia tiedemiehiä ja seikkailijoita, sillä hänen isänsä Henry Whittaker ja äitinsä Beatrice ovat kiinnostuneet kasveista ja tekevät niillä kauppaa. Alman ja ottosisarensa Prudencen kotikartanossa pidetään usein päivälliskutsuja, joihin on kutsuttu arvostettuja tiedemiehiä. Alma ja Prudence osallistuvat korkealentoisiin päivälliskeskusteluihin, etenkin Alma innokkaana. Alma on jo lapsesta saakka vaeltanut kotitilansa White Acren lähimetsiä poninsa kanssa. Metsissä riittääkin tutkittavaa lahjakkaalle lapselle. Alma ei juuri pääse kotitilaansa pidemmälle, mutta pienessä mittakaavassa riittää tutkittavaa; Alma perustaa sammalten tutkimista varten pieniä koealoja ja hänestä tuleekin sammaltutkimuksen merkittävä uranuurtaja.

Enempää juonta paljastamatta voi sanoa, että kirja on todellinen runsauden sarvi, siinä käsitellään mm. 1800-luvun tieteitä, tutkimusmatkoja, rakkautta, perhesuhteita, seksuaalisuutta ja uhrautumista. Henkimaailma ja tieteellinen maailma kohtaavat myös erikoisilla tavoilla, kun Alma tutustuu Ambroseen, joka pitää itseään enkelinä. Todella mielenkiintoinen ja mukaansa tempaiseva kirja, jonka käänteitä ei taatusti pysty arvailemaan!

Katja

Minna Lindgren: Kaukorakkaus. Teos 2019.

Kauko on 82-vuotias entinen Tilastokeskuksen atk-päällikkö, joka rakastaa numeroita. Hän on vanha herrasmies, joka mittaa tunteitaan sydämentykytysten kipuasteikolla yhdestä kymmeneen. Tietyt asiat ovat hänelle itsestään selviä, kuten autolla ajaminen. Kunnes yhtenä päivänä kuljettaessaan poikaansa Timoa polvileikkaukseen kaista tieltä olikin hävinnyt. Timo toteaa vaan, että “ota vaan lojaalisti”. Mutta jostain oli ilmestynyt äänetön pyöräilijä, johon Kauko autollaan törmää. Kolarin vuoksi Kauko menettää ajokorttinsa. Elämä alkaa muuttua, Kauko hankkii älykännykän ja tietokoneen, jotta saisi kolarista aiheutuneen vakuutusasian hoidettua. Samalla hän yrittää pitää omat asiansa omissa käsissään, vaikka poika Timo onkin hankkiutunut hänen omaishoitajakseen.

Kauko on konmarittaja, vaikkakaan ei taida olla kuullutkaan konmarituksesta. Hän on heittänyt poikansa kanssa kaatopaikalle melkein kaikki vaimonsa käsityötarvikkeet ja sentimentaaliset muistoesineet, koska Kaukon mielestä ne ovat turhia. Vaimo ei niitä enää ollenkaan muista ja on joutunut Unholaan, dementikkojen hoitokotiin. Kauko käy joka päivä hoitamassa vaimoaan ja kokee yllättäviä hellyyden tunteita vaimoaan kohtaan.

Kauko järjestelee myös kaikki elämänsä valokuvat ja heittää niistäkin melkein kaikki pois kuolinsiivouksen hengessä. Samalla hän löytää kuitenkin kuvia Liisasta, kuusikymmentä vuotta sitten. Kuvien katselu aiheuttaa Kaukolle puristavaa tunnetta rinnassa kipuasteikolla 8. Kauko säästää Liisan kuvat.

Vaikka jotkin asiat muuttuvat, elämä jatkuu näennäisesti samanlaisena päivästä toiseen, tiskit säntillisesti tiskattuina ja espressot tiettyyn kellon aikaan nautittuina. Samaan aikaan Kauko alkaa muistella menneitä työmatkoja, joilla hän tapasi rakkaansa Liisan. Muistoja Kaukon ja Liisan kohtaamisista alkaa putkahdella siellä täällä, yllättävissäkin paikoissa.

Kirjan tunnelma on omituinen, välillä tuntuu kuin olisi joutunut nykyaikaan, jota ei kuitenkaan ymmärrä. Tulin surulliseksi ja vihaiseksi Kaukon puolesta, toisaalta iloitsin. Välillä henkilöt tuntuvat menevän sekaisin Kaukon päässä, vaikka Kauko ei sitä taida itse huomata. Vai yritetäänkö tässä kuitenkin enemmän huijata lukijaa? Synkistäkin aiheista asioista kirjoitetaan jotenkin kevyesti ja jopa humoristisesti. Vähitellen Kaukon elämäntarina ja samalla Liisan ja Kaukon tarina alkaa selvitä.

Monet ovat varmasti lukeneet tai katsoneet Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan. Kauko on henkilönä huomattavasti modernimpi ja hänen suhtautumisensa elämään valoisampi, mutta aiheet ovat osittain samat. Kaukorakkaudessa käsitellään sukupolvien välistä kuilua ja vanhustenhoitoa, mutta myös sitä kuinka vanhakin voi olla hyvinkin terävässä kunnossa ja elämää voi elää täydesti, vaikka numeroita onkin mittariin jo kertynyt runsaasti.

Vai mitä mieltä olet kirjasta? Minkälaisia tunteita se sinussa herätti? Tai jos et vielä lukenut kirjaa, niin tekisikö mieli? Olisi mukava saada kommentteja!

Kirjan voi kuunnella Ratamokirjastojen Ellibspalvelusta e-äänikirjana. https://www.ellibslibrary.com/collection/0/kaukorakkaus

Katja

Pajtim Statovci: Bolla. Otava 2019.

 

Meillä kirjaston Kirjavirkut-lukupiirissä on tapana joka kevät lukea uusin Finlandia-palkittu kaunokirja, joten tällä kertaa on vuorossa Pajtim Statovcin Bolla. Sen piti olla tämän viikon tiistain keskustelun aihe, mutta nyt, kun kaikki kirjaston tapahtumat on peruttu, siirrymme virtuaalilukupiiriin.

Bolla on balkanilaisessa kansanperinteessä myyttinen pimeässä luolassa asuva metsäläinen, joka ilmestyy vain kerran vuodessa ulos päivänvaloon. ”Yksi onnellinen päivä riittää sille.” Kirja kertoo kahdesta balkanilaisesta miehestä, serbistä ja Kosovon albaanista, rakastavaisista, jotka kokevat lyhyen onnellisen ajan ja sen jälkeen eron ja hajoamisen, kumpikin omalla tahollaan eri tavoin. Balkanin sodan kauhut, pakolaisuus ja elämä vieraassa kulttuurissa ja toisaalta oman kulttuurin vaatimukset tekevät tuhojaan miesten elämässä.

Bolla on rankkaa luettavaa. Kirjailija itse on sanonut sen oikeastaan olevan kirja toivosta ja onnellisuudesta, mutta hirveän paljon hirveyttä siinä on, ennen kuin viimeisten sivujen jonkinlaiseen tyyntymiseen tai tyytymiseen päästään. Statovcin ei missään tapauksessa voi sanoa mässäilevän kauhulla: pahoja asioita tapahtuu, raiskauksia, joukkomurhia, perheväkivaltaa, mutta Bolla ei varsinaisesti ole kirja kauheuksista. Ehkä se on kirja kauheuksien vaikutuksista yksittäisten ihmisten elämään: Suomeen pakenevan Arsimin ja hänen vaimonsa Ajshen ja heidän lastensa ja toisaalta sotien keskelle jäävän Milosin elämään.

Minun on yleensä vaikea lukea kirjaa, jonka yhdestäkään henkilöstä ei voi pitää. Bollan Arsim ei ole kiva ihminen: hän hakkaa vaimoaan ja hänen lapsensa pelkäävät häntä, hän joutuu Suomessa vankilaan alaikäisen hyväksikäytöstä, hän ei ole kunnon ihminen. Ajshe tuntuu siedettävämmältä, mutta hän ei ole päähenkilö, lukija ei pääse hänen sisäänsä eikä tiedä, mitä hän oikein ajattelee. Milos taas hajoaa kokonaan, hän on tehnyt niin hirvittäviä tekoja, että hänellä ei ole jäljellä muuta kuin sen yhden lyhyen onnellisen ajan muisto. Statovci kirjoittaa niin hienosti, hänen kielenkäyttönsä on niin huomaamattoman taidokasta, että hän vetää lukijan mukaansa henkilöiden epämiellyttävyydestä huolimatta. Ja lopussa voimme tuntea säälin lisäksi toivoa, että edes Arsim ja Ajshe saavat elämänsä järjestykseen, toinen Kosovoon palautettuna, toinen Suomessa maahanmuuttajana.

Pajtem Statovcin perhe pakeni Suomeen hänen ollessaan kaksivuotias. Hänellä ei ole mitään muistoja elämästä Kosovossa, mutta silti häntä on aina pidetty täällä vieraana. Jo hänen ensimmäinen kirjansa Kissani Jugoslavia kertoi muukalaisuudesta, ihmisestä, joka ei tunne kuuluvansa ja jonka ei anneta kuulua sinne eikä tänne. Statovci kirjoittaa epätäydellisistä ihmisistä, joiden kokemat lyhyet onnen hetket katoavat nopeasti ja jättävät vain ikuisen kaipuun.

Mitä mieltä sinä olet? Keskustellaan täällä, kun emme nyt voi tavata kasvokkain!

Lisää arviointeja mm. näitten linkkien takana:

http://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2019/08/pajtim-statovci-bolla.html

https://kirjaluotsi.fi/pajtim-statovci-bolla/

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/02/pajtim-statovci-bolla.html

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006322646.html

https://kirjanmerkkina.blogspot.com/2020/03/pajtim-statovci-bolla.html

 

Leena Lehto

Kulttuuritörmäyksiä ja kasvua: Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Guo, Xiaolu

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Atena, 2010

”Xiaolu Guon esikoisromaani on kirjoitettu väärin. Aikamuodot ovat väärin, kielioppi päin honkia, sanat hukassa. Kaksi maailmaa ja kulttuuria, eurooppalainen ja kiinalainen, törmäävät toisiinsa, ja siitä syntyy erinomaisen hauska romaani, joka luotaa syvältä niin kulttuurieroja kuin rakkauttakin.”

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille on virkistävän erilailla kirjoitettu romaani. Parikymppinen kiinalaisnainen Z. saapuu Lontooseen vuoden kestävälle kielikurssille. Kaikki on aivan erilaista kuin Kiinassa ja turvaverkoton Z. kokee länsimaiden yksilöllisyyden yksinäisyytenä. Kunnes. Hän tapaa nelikymppisen miehen elokuvissa ja rakastuu. Mies on kuitenkin oman tiensä kulkija, ja suhde on alusta alkaen myrskyisä – länsimaisen keski-ikäisen miehen ja kiinalaisen nuoren naisen käsitykset rakkaussuhteesta ovat toisistaan kaukana.

Samalla kun aikaa kuluu, päiväkirjanomaisesti kerrotun kirjan kielioppi petraantuu ja kielen ja naisen kehitys lomittuvat toisiinsa. Z. löytää paitsi monikon taivutusmuodot, myös jotain siitä mitä on olla juuri hän.

Z. on välillä rasittavankin naiivi, mutta pääpiirteissään romaani on kiehtova kurkistus erilaisesta yhteiskuntajärjestelmästä tulevan ajatuksiin meistä länsimaisista ja meidän kulttuuristamme. Samalla se on kirpeän suloinen rakkaustarina, pieni kaunis kirja.

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka

26.7. Lukuvinkki: romantiikkaa tummuviin kesäiltoihin

 Roberts, Nora

Jotain sinistä

Gummerus 2011

Morsius-sarjassaan Nora Roberts tutustuttaa meidät menestyvää hääpalveluyritystä pyörittäviin neljään lapsuudenystävään – Mackensieen, Emmalineen, Laureliin ja Parkeriin. Sarjan aikaisemmissa osissa (Jotain uutta, Jotain vanhaa, Jotain lainattua) kolme heistä on työn ohella onnistunut löytämään rakkauden myös itselleen. Hääsuunnittelija Parker on kuitenkin kiinnostuneempi työstään kuin miehen etsimisestä.

Parker saa loihdittua jokaisen asiakkaansa hääpäivästä täydellisen ja hänellä on aina homma hallussa. Parkerin elämään kuitenkin ujuttautuu moottoripyöräilyä harrastava entinen stuntmies. Malcolm ei todellakaan ole sitä, mitä Parker on ajatellut kaipaavansa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka heidän suhteensa etenee. Samalla pääsemme juhlimaan ystävänelikosta ensimmäisen upeita talvihäitä.

Morsius-sarja on tuttua Robertsia kaikille hänen kirjoistaan pitäville. Vaikuttavaa on etenkin neljän ystävyksen vahva side ja se, kuinka heidän elämänsä miehetkin löytävät paikkansa kuvioissa. Kirjat sopivat etenkin kaikille romantiikan nälkäisille.

Sari Piironen

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

17.5. Maan lapset-kirjasarjan odotettu päätös

Untinen-Auel, Jean M.

Maalattujen luolien maa

Wsoy 2011

Jean M. Untinen-Auel aloitti kuusiosaisen Maan lapset –kirjasarjansa kirjoittamisen yli 30 vuotta sitten. Hänen Cromagnon –ihmisten ja neandertalinihmisten kulttuurien kuvitteellisesta kohtaamisesta n. 35000-25000 vuotta ennen ajanlaskun alkua kertovien kirjojensa ystävät ympäri maailmaa ovatkin kärsivällisesti odottaneet sarjan lopettavaa kuudetta osaa.

Maalattujen luolien maa jatkaa Cro magnon –tyttö Aylan, hänen miehensä Jondalarin ja heidän pienen tyttärensä Jonayan tarinaa siitä, mihin sarjan edellinen osa Luolien suojatit heidät jätti. Aylan opetellessa äitiyden taitoja hän harjoittelee myös tullakseen zelandoniksi, joka on heidän maailmansa henkinen johtaja sekä lääkkeet ja mielen salat tunteva parantaja.

Ayla perheineen ja ystävineen tekee myös pitkän matkan tutustuessaan zelandonien alueen pyhiin luolamaalauksia sisältäviin luoliin. Aula kohtaa suuria haasteita elämässään eikä Aylan ja Jondalarin vahva suhdekaan selviä karikoitta. Untinen-Auel kuvaa hyvin myös muutosten tuulia ihmisten uskomuksissa.

Kirjaa kovasti odottaneena ahmin paksun kirjan parissa päivässä ja suosittelen sitä kaikille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirja on kuusiosaisen sarjan viimeinen. Kirjasarja kannattaa lukea järjestyksessä, muuten Maalattujen luolien maa –kirja saattaa tuntua epäselkeältä eikä siitä saa niin paljoa irti. Untinen-Auelin uusille tuttavuuksille on siis luvassa pitkä mutta palkitseva projekti paksujen kirjojen kanssa.

Sari Piironen

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

1.3. Soitto on suruista tehty

Kadonneet

Echlin, Kim

Tammi, 2009

70-luvun puolivälin Montrealissa 16-vuotias Anne tapaa blueslegenda Buddy Guyn keikalla parikymppisen kambodžalaisen Sereyn. Annen isä ei Sereytä hyväksy, mutta nuoret ovat erottamattomia. Syvästi rakastunut pariskunta pyörii Montrealin bluesklubeilla eläen päivän kerrallaan toisistaan nauttien. Onnea varjostaa ainoastaan Sereyn huoli perheestään. Hän ei ole kuullut vanhemmistaan tai pikkuveljestään mitään sen jälkeen kun lähti Kambodžasta, juuri ennen Punaisten Khmerien valtaan nousua.

 Kun Vietnam 1978 hyökkää Kambodžaan ja maan rajat jälleen avautuvat, lähtee Serey etsimään perhettään. Anne odottaa Sereytä kymmenen vuotta, opiskelee khmerin kielen ja lentää lopulta Phnom Pheniin etsimään rakastettuaan.

Kirjan nimi, Kadonneet, viittaa Pol Potin ja Punaisten Khmerien hirmuhallinnon, Vietnamin miehityksen ja Vietnamin vetäytymistä seuranneen valtataistelun aikana kuolleisiin tai surmattuihin kambodžalaisiin. Pelkästään Punaisten Khmerien valtakauden 1975-1979 uhriluku ylittää miljoonan, joidenkin arvioiden mukaan uhreja on olla jopa kolmisen miljoonaa.

Kadonneet on pakahduttavan surullinen kertomus maailmasta, jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja hengissä selvinneiden pitää vain jotenkin sopeutua ja sinnitellä eteenpäin.

Suomentaja Sirkka Aulanko on mielestäni onnistunut loistavasti. Intiimin tekstin runollisuus ja ilmavuus tekevät kirjasta yllättävän helppolukuisen.

Kadonneet Ratamo-kirjastoissa

Ira Palvanen

20.12. Joululahjana lukukokemus!

Giordano, Paolo

Alkulukujen yksinäisyys

WSOY, 2010

Kirjan kirjoittaja Paolo Giordano (s. 1982) on italialainen fyysikko. Hänen esikoisromaaninsa Alkulukujen yksinäisyys on kirjoitettu niin kauniisti, että lukijan on vaikea olla itkemättä kirjaa lukiessaan. Kirjailija on valinnut alkuluvut romaaninsa kantavaksi metaforaksi. Alkuluvut (esim. 2, 3, 5 ja 7) ovat jaollisia vain ykkösellä tai itsellään.

Kirja kertoo Alicesta ja Mattiasta, joiden tarinaa seurataan lapsuudesta varhaiseen aikuisuuteen. Kummankin päähenkilön elämää hallitsee lapsuudessa koettu tragedia. Alice rampautuu laskettelumäessä ja kasvaa anorektikoksi. Matemaattisesti lahjakas Mattia puolestaan tuntee syyllisyyttä kehitysvammaisen kaksossiskonsa katoamisesta ja viiltelee itseään. Kovia kokeneiden Alicen ja Mattian kohtalot erottavat heidät ikätovereistaan ja vetävät heitä yhteen.

Paolo Giordano kuvaa kauniisti ohi ajautuvia rakastavaisia. Alice ja Mattia tuntevat kuuluvansa yhteen, mutta heidän väliinsä tulee aina jokin este. Kertomus osoittaa hyvin sen, miten pienestä onni on kiinni. Ihmiset ovat pakotettuja tekemään elämäänsä koskevat valinnat muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista saamme monesti maksaa koko loppuelämämme.

 Kirjan lopussa paljastuu kipeä oivallus elämästä. Emme selviä sattuman ohjaamasta elämästä pelkästään turvautumalla toiseen, vaan meidän pitää löytää piilossa olevat voimavaramme ja niiden avulla löytää elämällemme suunta. Oivallus oli erittäin kipeä ja kurkkua kuristava varsinkin siitä syystä, että itse odotin kirjalle onnellista loppua.

Kirja on erittäin loistava lukukokemus, joka tuntuu sekä päässä että sydämessä. Tarina pitää lukijansa hyvin otteessaan, se ei koskaan vie lukijaa sinne minne hän luulee olevansa menossa. Kirjaa on vaikea laskea käsistään, kun sen lukemisen on aloittanut.

Mervi Jokinen

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

9.12. Langat solmussa

 Jacobs, Kate

Lankakaupan talvi

Gummerus 2010

 Mukaansatempaavien tarinoiden ja loistavien henkilöhahmojen ystäville.

Lankakaupan talvi on Walker ja tytär –lankakaupan ympärille sijoittuvan kirjasarjan kolmas osa. Kate Jacobsin kirjan ystäväryhmän tarina tempaa mukaansa. Monet kirjan hahmoista etsivät itseään ja selvittelevät elämänsä tärkeysjärjestyksiä.

Kirjan keskushahmo, parikymppinen Dakota Walker selvittelee elämänsä lankoja ja tutustuu samalla äitiinsä aivan uudelta kantilta. Hänen pitää myös miettiä, miten hän suhtautuu siihen, että hänen isänsä on löytänyt itselleen vakavan suhteen. Myös Dakotan varamummi Anita joutuu miettimään oman elämänsä ihmissuhteita aikoessaan avioon kahdeksankymppisenä. Eivätkä he ole ainoita lankakaupan kutomakerhon jäseniä, jotka tutkailevat syvimpiä tunteitaan New Yorkin talven aikana.

Lankakaupan talvi ja aikaisempi sarjan kakkososa Lankakaupan tyttö eivät mielestäni yllä aivan Pienen lankakaupan (1. osa) tasolle. Toisaalta Pieni lankakauppa onkin yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista ja myöhemmät osat ovat myös hyvää luettavaa. On mukava lukea, mitä ensimmäisessä osassa esiintyneille henkilöille oikein tapahtuu seuraavaksi. Suosittelenkin koko Jacobsin kirjasarjaa kaikille elämänmakuisten tarinoiden ystäville.

Sari Piironen

Lankakaupan talvi Ratamo-kirjastoissa

Lankakaupan tyttö Ratamo-kirjastoissa

Pieni Lankakauppa Ratamo-kirjastoissa

25.11. Romantiikkaa tummuviin iltoihin

Smith, Deborah

Kuin lempeää sadetta

Karisto 2009

Smithin kirjan naispäähenkilön Kara Whittenbrookin vanhemmat olivat omistaneet elämänsä sademetsien suojelulle ja Karakin oli viettänyt lapsuutensa Brasilian viidakoissa. Vanhempien kuoltua Kara saa tietää, että hän onkin adoptiolapsi. Kara päättää etsiä biologiset vanhempansa ja löytääkin nämä Floridan syrjäseudulta. Vanhemmat työskentelevät Ben Thoccon karjatilalla. Kara saa kokea suuren yllätyksen tutustuessaan vanhempiinsa.

Kirja kertoo erilaisuuden kohtaamisesta sekä kuinka Karan elämä muuttuu hänen kohdattuaan biologiset vanhempansa. Kuin lempeää sadetta kertoo myös miljoonaperijättären ja cowboyn elämänmakuisen rakkaustarinan. -Deborah Smithin vahvat hahmot ja tarinointi vetävät lukijaa puoleensa. Itse luettuani Kuin lempeää sadetta –kirjan, etsin kirjaston kirjahyllystä muut häneltä suomennetut kirjat ja luin nekin yksi toisensa jälkeen. Suosittelen. 

Kuin lempeää sadetta on myös palkittu Yhdysvalloissa vuoden 2007 parhaana romanttisena romaanina.

Sari Piironen

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa