Uusi Finlandia-voittaja herättää varmasti paljon erilaisia mielipiteitä. Niemi ei ole mikään helppo kirja eikä sitä voi ahmia pienenä välipalana.
Onko tämä romaani vai tietokirja? Onko Volter Kilpi kenties antanut Hurmeelle hieman innoitusta ja tuloksena syntynyt ajatuksenvirtaromaani?
Kaiken paatoksellisen monologin keskeltä löydän roimasti huumoria. Tämä on pilke silmäkulmassa kirjoitettu kirja. Hurme on taatusti sisäisesti kiherrellyt tätä kirjoittaessaan.
Kirjassa kerrotaan Niemestä, joka on siis Suomi, tai tulee joskus olemaan. Samalla kerrotaan paljosta muustakin; mm. käsitellään maailman uskontojen syntyä, maailman kirjakielien kehittymistä jne.
Kirja alkaa alkuräjähdyksestä eli Niemen (siis Suomen) alkua aletaan käsitellä niinkin alkutekijöistä käsin. Niemen loppuhuipennukset ajoittuvat siihen, kun Ruotsi menettää Niemen, eli hallintovalta vaihtui Venäjälle.
En voi olla ihailematta kuinka paljon Hurme on joutunut lukemaan ja tekemään taustatutkimusta tätä kirjaa varten. Valtaojaa, Kalevalaa ja muutamaa muutakin teosta on tullut kahlattua yhden jos toisenkin kerran.
Miten paljon erilaista tietoa hän on saanut ympättyä 440 sivuun, kuitenkin asiat ovat järjestyksessä eikä tule sillisalaattimaista oloa.
Niemestä joko tykkää tai sitten ei. Hurmeen pienet letkautukset ja rento ilmaisutyyli kevensivät joskus hieman paatokselliseksi käyvää tunnelmaa. Itse pidin tästä tosi paljon. Jopa niin paljon, että aion lukea uudelleen vielä joskus.
Ehdottomasti suosittelen Hurmeen Niemeä Sinulle, joka haluat lukemisellesi vähän haastetta. Mukavaa lukukokemusta!
Minna Korkeila
Lukuvinkkeli 