Oates, Joyce Carol
Haudankaivajan tytär
Otava, 2009
Haudankaivajan tytär oli ainakin minulle sellainen romaani, jota unohtui lukemaan kolmeksi tunniksi, ja harmitellen laski käsistään koska oli ihan pakko jo mennä nukkumaan.
Monitasoinen romaani kertoo juutalaisen pakolaisperheen tyttärestä Rebecca Schwartista ja hänen perheestään 1940-luvulta 1990-luvulle. Heiveröinen tyttövauva syntyy laivassa New Yorkin satamassa. Perheen isän Jacobin ja äidin Annan mielet eivät kestä pakolaisuutta, synkkiä salaisuuksia, aseman huonontumista, amerikkalaisten pilkkaa. Seuraa perhehelvetti, jossa pahimmin kärsivät perheen kolme lasta.
Oates on mestari yllättävissä juonenkäänteissä ja jännityksen ylläpidossa, siksi loppu on usein hänen kirjoissaan jonkinlainen antikliimaksi. Henkilöhahmot Rebeccaa lukuunottamatta ovat aika ohuita, ja tuntuvat palvelevan vain kerronnallisia päämääriä. Tarina on silti koskettava , antaen ajattelemisen aihetta siitä mitä taakkoja siirrämme seuraavien sukupolvien kannettavaksi ja miten vaikea niitä on karistaa yltään. Hieno Hegelin anekdootti ”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa” kiteyttää tämän kirjan loistavasti.
Katja Valjakka