Avainsana-arkisto: naisen asema

Anne Tyler: Äkäpussi Johnny Kniga 2018

Suomalainen kustantaja Johnny Kniga on ottanut tehtäväkseen julkaista kahdeksan Shakespearen näytelmää nykyaikaan siirrettyinä romaaneina. Alkuperäinen kustantaja on brittiläinen Hogarth Press. Jokaiselle näytelmälle on valittu hyvin ansioitunut nykykirjailija maailmalta. Sarjan avaa amerikkalainen Anne Tyler. Tyler tunnetaan vahvan perhedraaman kirjoittajana. Itse hän pitää teoksistaan parhaimpana romaaniaan Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa. Enkä juuri voi olla muuta mieltä minäkään tästä retro-kirjasta. Se ilmestyi jo 1980-luvulla Suomessa.

Jo 1500-luvulla Avon-joen varrella William-niminen herra mietiskeli, kuinka äkäpussi kesytetään. Hänen näytelmässään vastaus oli selvä. Komediassa Kuinka äkäpussi kesytetään vastahankainen vaimo taltutetaan nälällä, nöyryytyksellä ja unenpuutteella. Näytelmän loppumonologissa äkäpussi Kate toteaa, että vaimojen tulee aina totella aviomiehiään ja herrojaan.

Äkäpussi–teos on keveintä mitä Tyler on koskaan kirjoittanut. Hän siirtää hahmot nykyaikaan Baltimoreen. Battistan perheeseen kuuluvat hajamielinen professori-isä ja kaksi tytärtä. Suurisuinen ja aina sanavalmis, hankaluuksiin joutuva Kate on 29-vuotias lastentarhan avustaja. Hän pitää huolen kodista ja arkipäivän rutiineista, isästään ja pikkusiskostaan, teini-ikäisestä Pupusta. Ilman Katea Battistojen koti olisi kaaoksessa.

Isä Battistalla on maailmanromahduttava ongelma. Hänen kullanarvoisen tutkimusavustajansa Pjotrin kolmevuotinen työviisumi Yhdysvalloissa on umpeutumassa ja pahalta näyttää, ettei sitä uusita. Isä keksii keinon pelastaa tilanne: tytär Katen tulee naida Pjotr. Näin oleskelu maassa on turvattu. Kate ei ole aivan samaa mieltä asiasta. Alkaa hauska ja hulvaton tapahtumien vyöry, kun Pjotr alkaa kosiskella vastahakoista Katea. Kirja on hauskaa ja harmitonta lukemista päivään, jolloin tahdot kevennystä sydämelle.

Shakespeare-sarjasta on ilmestynyt jo neljä ensimmäistä osaa. Norjalainen dekkaristi Jo Nesbø on laittanut uusiksi tragedian Macbeth. Se löytyy kirjaston jännäriosastolta. Orjattaresi-romaanista parhaiten tällä hetkellä tunnettu Margaret Atwood on kirjoittanut Noidan sikiö (2019) romaanissa uuden version Shakespearen Myrsky –näytelmästä. Sarjan neljäs teos on puolestaan Edward St. Aubynin Mediamoguli (2019), jonka esikuvana on ollut Kuningas Lear. Hogarth Pressin idea tuoda Shakespearen näytelmät nykyaikaan näin upeitten kirjoittajien kautta on fantastinen teko. Innolla odotan viimeisten neljän teoksen ilmestymistä!

 

Sirkka Kontiainen

Hanna Weselius : Alma! WSOY 2016.

Hanna Weselius on valokuvataiteilija ja taiteentohtori, joka kirjoitti esikoisromaaninsa Alma! ilmeisen turhautuneena naisten alistuvaan asenteeseen. Sellainen mielikuva minulle tuli, kun luin kirjaa. Toisenlainen näkemys oli Hesarin arvostelijalla, jonka mukaan romaani kertoo naisiin kohdistuvasta raivosta (HS 3.9.2016). Alma! palkittiin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolla ja Tulenkantaja-palkinnolla.

Keskeinen henkilö tarinassa Alman rinnalla on suomalainen yksinhuoltaja Aino, epävarmuudesta kärsivä nykytaiteilija. Mukana on lastenvalvojana toimiva lakimies, yökerhotanssijatar ja 234 siepattua nigerialaistyttöä. Soppaa sekoittaa 16-vuotias maahanmuuttajapoika Abdi, joka rakastelee halukkaita valkoisia aikuisia naisia. Kuvaavaa Weseliusta on lakimiehen sukupuolen selviäminen vasta pitkään luettuani.

Alma oli Wienissä 1879 syntynyt säveltäjä, joka luopui taiteesta aviomiehensä Gustav Mahlerin vaatimuksesta. Alma ehti olla naimisissa Gustav Mahlerin kanssa yhdeksän vuotta eikä Mahler kohdellut häntä kovin hyvin. Alma tuli jälkipolvien tuntemaksi enemmän kuuluisista rakastajistaan kuin sävellyksistään, vaikka niitä yhä esitetään. Alma!:n lukeminen aiheutti sen, että kiinnostuin näistä Mahlereista. Lueskelin sekä Almasta että Gustavista, enkä sitten enää tiennyt kumpaa olisin enemmän säälinyt.

Suosittelen kirjaa naisille. Vaikka pitäisi olla sukupuolineutraali, en nyt kuitenkaan pysty. Uskon että nimenomaan naisten päässä Weseliuksen teksti herättää elävää tajunnanvirtaa. Joka tapauksessa aiheena on naisen asema ennen ja nyt. Se miten Weselius käsittelee Almaa on kuin nykynaisen moite alistumisesta suurmiehen vaimoksi ja toisten sellaisten rakastajaksi. Muutkin romaanin naiset ovat todella epävarmoja ja/tai hukassa. Teos on sen verran hurja, että mieleen se ainakin jää.

Kirjailijan tyylistä (kuin katsoisi valokuvaa) kertoo esimerkki: ”Kuvan nainen ei ole vielä ihan siinä vaiheessa. Kyllä tätä kaulaa vielä joten kuten näyttelee, ja rakastajakin on hankittu. Mutta leivonnainen, joka tämä nainen tässä kuvassa on, happanee. Leuan linja ei enää ole sileä, vaan siihen on ilmestynyt kaksoisleukaa enteilevä rasvakerros. …musta hattu ei sovi tähän leivonnaiseen. Se ei muistuta mustaa marenkia, koska mustaa marenkia ei ole olemassakaan. …Musta lyijyhattu painaa naisen päätä, junttaa lihonutta kaulaa alas hartioiden väliin, purskauttelee selkänikamien hyytelömäisiä välilevyjä paikoiltaan…”(ss. 78-79). Ainakin tämä nainen menopaussissa ymmärtää tuon tekstin oikein hyvin.

Kirsti Ahlsten

 

Pajtim Statovci : Kissani Jugoslavia (2014)

kissanijugoslaviaKissani Jugoslavia houkutteli kiiluvilla silmillään minua pitkään kirjahyllyn kulmalla ennen kuin rohkenin tarttua siihen. Ensimmäinen ote oli epäileväinen. Teos alkoi melko suorasukaisella homoseksuaalisella kohtauksella. Luin ja mietin haluanko jatkaa. Onneksi halusin, sillä kirja tarjosi tuoreen lukumatkan lähihistoriaan, maahanmuuttajien elämään ja ripauksen balkanilaista eksotiikkaa.

Kirjasssa kuvataan kahdessa aikatasossa kosovolaisen perheen kohtaloa. Toinen taso alkaa vuodesta 1980 Kosovosta, jolloin albaanityttö Emine naitetaan ennen tuntemattomalle, komealle hurmuripojalle. Toinen aikataso on nykyajassa, jolloin pariskunnan Suomessa asuva opiskelijapoika Bekim, kertoo elämästään. Millaista on elää ja olla maahanmuuttajana Suomessa? Ei niin auvoisaa. Mutta ei mennyt Kosovossakaan hyvin albaaneilla, kirja kertoo Jugoslavian hajoamisesta, sisällissodasta, joka hajottaa perheet ja suvut eri puolille Eurooppaa.

Kirjassa esiintyy kissa (useampiakin) ja käärme, joitten symboliikkaa esim. netissä on jo kovasti pohdittu. Yksinäinen, lapsena hurjista käärmepainajaisista kärsinyt Bekim ostaa itselleen kuningasboan. Lue tämä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2014 palkittu esikoisromaani, ja luo oma näkemyksesi kissan ja käärmeen merkityksestä. Ja jaa näkemys kanssamme! Hyvää lukuhetkeä!

Sirkka K.

Auringon ydin

Auringon ydin

Sinisalo, Johanna

Auringon ydin

Teos 2013

Johanna Sinisalon Auringon ydin on kiinnostava, ajatuksia herättävä mutta silti nopealukuinen vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva tarina. Keskiössä on Vanna, nuori addikti ja huijari, jonka sisar on kadonnut hämäräperäisesti.

Tarinaa kelataan auki Vannan kirjeillä kadonneelle sisarelleen Mannalle, Vannan ystävän Jaren huomioilla sekä ”lainauksilla” historia- ja valistuskirjoista. Jo pian selviää, että Vannan Suomi ei ole meidän Suomemme. Vannan Suomessa naiset on jalostettu kotia ja miestä palvoviksi ja palveleviksi feminaisiksi. Poikkeavat yksilöt, morlokit, kastroidaan ja tuomitaan alempiarvoisiin töihin.

Valtio valvoo Vannan Suomessa kaikkea, yhteiskuntarauhan nimessä kahvi, tupakka ja alkoholi ovat kiellettyjä, ja myös chili havaitaan vaaralliseksi ja kielletään. Vanna kuitenkin ehtii jäädä chilikoukkuun, ja kumppaninsa Jaren kanssa he sotkeutuvat sen rikolliseen välittämiseen.

Sinisalon kirja on aika mainiota yhteiskuntakritiikkiä ja kerronta on jouhevaa. Aineksia tarinassa on vähän liikaakin, aiheesta olisi voinut lukea paksummankin romaanin. Suosittelen kaikille joita kumma ei kummeksuta vaan kiinnostaa!

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka