Avainsana-arkisto: Kirjavinkit

Murakami, Haruki: Värittömän miehen vaellusvuodet

En ollut aikaisemmin lukenut Murakamin teoksia. Tartuin kuitenkin tähän kirjaan, koska takakannessa mainittiin päähenkilön käyvän myös Suomessa. Kirjan odotettua lukuvuoroaan muutaman kuukauden aloin vihdoin lukea sitä. Sen jälkeen luinkin sen aika nopeasti loppuun.

Päähenkilö Tsukuru Tazaki on reilu kolmekymppinen mies. Nuorempana hän kuului viiden nuoren tiiviiseen porukkaan, johon kuului kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Mutta yhtenä päivänä Tsukurun yrittäessä soittaa ystävilleen yksikään ei suostu tulemaan puhelimeen. Ilman selitystä Tsukuru on suljettu pois porukasta. Tämä selittämätön hylkääminen varjostaa Tsukurun koko elämää ja hän elää ilman ystäviä elämäänsä eteenpäin.

Tavatessaan pari vuotta vanhemman Saran Tsukuru rakastuu. Saran neuvosta Tsukuru vihdoin lähtee selvittämään, mistä ystäväporukan hylkääminen nuoruusvuosina oikein johtui. Yksi entisistä ystävistä on muuttanut Suomeen, joten Tsukuru pistäytyy tapaamassa myös häntä.

Kirja on kiehtovalla tavalla kirjoitettu ja selviävä todellisuus sellainen, että totuuden ja kuvittelun raja välillä hämärtyy. Myös hieman mysteerisen Saran ja Tsukurun tulevaisuuden kohtalo jää epäselväksi. Mutta jos haluatte tutustua yhden ulkomaillakin erittäin suositun japanilaisen kirjailijan teoksiin, tästä on hyvä aloittaa.murakami

Alan Bradley: Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä

kuolemaeiolelastenpiiraanmaku Alan Bradley kirjoittaa hieman perinteisestä dekkarista poikkeavaa salapoliisisarjaa. Sarjan kirjojen pääosassa on nimittäin 11-vuotias tyttö Flavia de Luce. Flavia, lempinimeltään Feely, asuu isänsä ja kahden isosiskonsa (Ophelia 17-v. ja Daphne 13-v.) kanssa isossa kartanossa Englannin maaseudulla Bishop’s Lacey –nimisessä kylässä. Perheen äiti on kuollut ja isä ei ole oikein päässyt hänen kuolemastaan yli. Feely vihaa siskojaan yli kaiken. Hän on taitava kemisti ja tekee kemian avulla kiusaa siskoilleen. Kostokierre on jatkuva. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle.

Ensimmäisen kirjan, Piiraan maku makea, tapahtumat alkavat siitä, kun Feely löytää jotain kartanon puutarhasta yöllä. Puutarhassa makaa mies henkitoreissaan, ja Feely kuulee miehen viimeisen henkäyksen. Feely oli nähnyt miehen aiemmin illalla, kun tämä oli riidellyt isän kanssa. Feely pelkää, että isä on murhannut tämän miehen. Feely alkaa tehdä omia tutkimuksia. Tuntuu, että Feely on usein poliisia pidemmällä tutkimuksissa. Poliisit päätyvät kuitenkin pidättämään isän. Feely on päättänyt selvittää totuuden. Kuka oikein murhasi punatukkaisen miehen heidän talonsa puutarhassa?

Sarjan toisessa osassa, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Feelyn kotikylään saapuu kuuluisa marionettitaiteilija Rupert Porson. Tämä murhataan kesken esityksen seurakuntasalissa. Poliisi tuntuu olevan vielä ihan ulalla, kun Feely on jo pitkällä tutkimuksissaan. Bishop’s Laceyn kylässä kuoli monta vuotta sitten pieni poika, jonka kasvot Porson oli veistänyt yhdelle marionettinukelleen. Liittyykö tämä jotenkin miehen kuolemaan? Porson oli myös tunnettu naistenmies. Onko joku Porsonin valloituksista vihdoin kostanut tälle?

Sarjan kolmas osa on ilmestyy syksyllä 2015. Kuvailisin dekkarisarjaa adjektiivilla lempeä. Kirjat eivät mässäile väkivallalla, joten nuoremmatkin lukijat voivat tarttua niihin. Sarjaa on suositeltu Agatha Christiestä pitäville. Tämä on mielestäni oikein hyvä suosittelu.

Murha Kansalliskirjastossa

kansalliskirjasto

Kai Ekholm: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava

Odotin Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajan esikoisdekkarista kuivaa ja älyllistä ajatuspähkinää, mutta tämä onkin aika jännittävä ja raaka tarina. Heti aluksi tuntematon mies murhaa yksinäisen vanhuksen tämän omassa kodissa, sitten siirrytään loistohuoneistoon, jossa upporikas antiikkikauppias valmistautuu esittelemään aarteitaan TV-ohjelmassa. Ja varsinainen tarina alkaa sillä, että aamusiivooja löytää ruumiin Kansalliskirjaston Kupolisalista, nuoren tytön, joka on huolellisesti, jopa hellästi aseteltu kirjaspiraalin, kuin jatulintarhan keskelle. Tilanne muuttuu yhä vain absurdimmaksi ja kauhistuttavammaksi, kun käy ilmi, että tytön ruumis on vuosikymmeniä vanha ja huolellisesti balsamoitu, kuin Lenin Kremlin mausoleumissa.

Rikosta tutkiva poliisi Reinikka kutsuu yksityisen etsivätoimiston, Kaljun ja Kiharan, auttamaan kirjojen tunnistamisessa toivoen, että he löytävät niistä johtolangan mielettömältä tuntuvaan tilanteeseen. Kuka on voinut päästä kirjaston hälyttimien ohitse? Miksi? Mitä syvemmälle ongelmaan perihelsinkiläinen Kalju ja hänen chileläissyntyinen työtoverinsa Kihara tunkeutuvat, sitä oudompia mutkia he joutuvat seuraamaan muun muassa salakuljettajien ja taidevarkaiden jäljillä ja sodanaikaisten tragedioiden juurilla. Lukijalle annetaan myös vilahduksia jonkun tuntemattoman ajatuksista – onko hän murhaaja vai etsiikö hän oikeutta vanhojen vääryyksien uhreille?

Tämä on hauska, älyllinen dekkari, ei aivan perusmysteeri. Ekholm leikkii monilla dekkarityylilajeilla – muodin mukaan kirjassa on jopa liitteenä kakkuresepti. Minua vähän häiritsi se, että kirjat eivät kuitenkaan loppujen lopuksi osoittautuneet niin tärkeiksi johtolangoiksi kuin alusta olisi voinut päätellä. Keski-iän kriisistä kärsivä Kalju ja sivuosan esittämiseen kyllästynyt Kihara muodostavat mielenkiintoisen tiimin, jonka seikkailuja saamme toivottavasti seurata toisenkin kerran.

Lisää arvioita:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1377491629991
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/276/kai-ekholm-niiden-kirjojen-mukaan-teidat-on/

Lukuvinkki – Pedon yö

Roberts, Nora: Pedon yö

Gummerus 2011

     Kirjan alussa noin kymmenvuotiaat Lil Chance ja Cooper Sullivan tutustuvat Etelä-Dakotassa. Cooperin maalla viettämän kesän aikana lapset ystävystyvät ja pitävät yhteyttä vuosien ajan. Cooperin palatessa kaksikymppisenä taas kesäksi maisemiin, nuoret huomaavat tunteidensa kasvaneen rakkaudeksi. Välimatka ja elämäntilanne ajavat kuitenkin heidät erilleen.

Kolmikymppisenä Lil on toteuttanut haaveensa ja avannut sukunsa maille villieläinpuiston. Entinen etsivä Cooper puolestaan palaa hoitamaan sairasta isoisäänsä. Lil ja Cooper eivät voi välttyä kohtaamisilta. Sarjamurhaajan tappaessa Lilille rakkaita villieläimiä, metsästäessä ihmisiä ja uhatessa lopulta myös Liliä, Cooper tulee Lilin avuksi.

Kirjan juoni oli varsin vangitseva ja mielestäni yksi mielenkiintoisimmista Robertsin kirjoittamista teoksista. Toki mukana on tuttuun tapaan kiinnostava rakkaustarina, mutta myös pohdintaa mm. villieläinten oikeuksista. Suosittelen ainakin kaikille Robertsin faneille.