Avainsana-arkisto: kertomakirjallisuus

10.9. Ystävyyden parantava voima

Olsson, Linda

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Gummerus, 2009

Linda Olssonin esikoisteoksessa kolmekymppinen kirjailija Veronika muuttaa pieneen ruotsalaiskylään viimeistelemään romaaniaan. Naapurikseen Veronika saa Astridin, erakoituneen vanhan naisen. Hiljalleen naisten välille kehittyy ystävyyssuhde, josta molemmat saavat uutta voimaa.

Tunnelmaltaan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on hiljainen ja pehmeä, lempeä se sen sijaan ei ole. Ystävyyttä rakentavat kaksi naista ovat kumpikin kohdanneet elämässään suurta surua – välillä tarina käy niin traagiseksi, että kipeää tekee.  Olsson osaa kuitenkin mestarillisesti vaihtaa tunnelmaa: toisessa ajassa ja paikassa elämä näyttää hyvät, armollisetkin puolensa tarinan ”sankarittarille”.

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on monitasoinen lukuromaani surusta, luopumisesta, jopa hulluudesta. Se on myös tarina rakkaudesta ja ystävyyden parantavasta voimasta.

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka

9.8. Todellista sikailua

Alakoski, Susanna

Sikalat

Schildt, 2007

Sikalat on koskettava, ajattelemisen aihetta antava mutta silti helppolukuinen lapsuuskuvaus 1970-luvun Ruotsista. Päähenkilö Leena on suomalaisen siirtolaisperheen varhaiskypsä tytär. Perhe muuttaa uuteen vuokrataloon Ystadin Fridhemiin, ja aluksi kaikki on hyvin. On sisävessa, amme, ja enemmän kaappitilaa kuin äiti olisi voinut ikinä toivoa. Mutta pian lähinnä työläisperheiden ja siirtolaisten asuttamia vuokrataloja aletaan kutsua Sikaloiksi. Pian Leena huomaa, että toisilla luokkakavereilla on hyvin erilaiset olot kuin hänen kotonaan.

Köyhyys on osa elämää, mutta siitä selvitään ystävien turvin. Pelottavampaa on vanhempien paheneva alkoholismi. Lasinen lapsuus kuvataan huumorin sävyttämänä, mutta silti perusväriltään mustana. Välillä kotona ei ole viikkoihin ruokaa, eikä Leena tiedä missä iso- tai pikkuveli viettävät yönsä. Kotona haisee vanha viina ja vanha seksi – siinä sivussa oma ensisuudelma kutistuu pieneksi onnentuikahdukseksi.

Sikalat on osin ahdistava romaani, mutta huumori ja lämpö muuttavat synkän tarinan selviytymistarinaksi, ja nostavat tämän vuonna 2006 arvostetun August-palkinnon voittaneen kirjan todella lukemisen arvoiseksi. Suomalaissyntyisen Susanna Alakosken romaanista tehty filmatisointi valittiin ainoana pohjoismaisena elokuvana syyskuussa pidettäville Venetsian filmijuhlille.

Katja Valjakka

Linkki uutiseen

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

6.7. Mitä saisi olla?

Pirjo Hassinen
Sano että haluat
Otava, 2009

Hassisen uutuus Sano mitä haluat on trillerin piirteitä saanut ihmissuhderomaani, joka seuraa kadonneen Essin kohtaloa hänen työtoverinsa vaimon Lauran näkökulmasta. Sopassa on seassa mustasukkaisuusdraamaa, vanhempi-lapsisuhteen pohdintaa, unelmia ja lapsuustraumoja.

Jimi ja Essi työskentelevät kokkeina. Työtoveri Jimin kanssa Essillä on yhteinen salainen unelma, oma ravintola. Hänen kadottuaan tarina etenee sekä Essin itsensä kertomana ennen katoamista, että Jimin vaimon, Lauran kertomista tapahtumista katoamisen jälkeen.

Hassisen ravintolamaailmaan sijoittuva lukuromaani on rönsyilevä ja vähän liiankin täynnä hienoja kielikuvia. Kirja pitää kuitenkin otteessaan ja – sallittakoon tässäkin ruokavertaus – on maistuva välipala kirjailijan tuotannossa.

Katja Valjakka

Saatavuus Ratamossa

20.5. Kulttuuri hukassa

Ursula K. Le Guin
Kahdesti haarautuva puu
BTJ, 2009

Ursula K. Le Guinin science fiction -romaani Kahdesti haarautuva puu on dystopia, kertomus tulevaisuudesta, jossa emme haluaisi elää. Se on viisas ja surusävyinen kertomus kulttuurista, kielestä ja tarinoiden merkityksestä ihmisille.

Kulttuurintutkija Sutty lähetetään sotien, vallankumousten ja uskonnollisen terrorismin repimästä Terrasta Akan planeetalle tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Matka avaruuden halki kestää vuosikymmeniä, ja Suttyn saapuessa perille koko akalainen kulttuuri tuntuu kadonneen jäljettömiin. Akalaiset ihmiset ovat kyllä jäljellä, mutta he ovat kieltäneet kirjoituksen ja tuhonneet oman kirjallisuutensa. Alkuperäiskulttuurin tilalla on räikeä ja huonosti toimiva jäljennös Terran kulttuurista ja teknologiasta. Mitä Suttyn matkan aikana on tapahtunut? Miksi akalaiset ovat halunneet luopua omasta kielestään ja kulttuuristaan?

Le Guin tunnetaan ennen kaikkea Maameren tarinat -fantasiasarjastaan, mutta hän on myös tuottelias tieteiskirjailija. Vuonna 2009 suomeksi ilmestynyt Kahdesti haarautuva puu sijoittuu samaan todellisuuteen kuin romaanit Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta ja Maailma, vihreä metsä, mutta sen voi lukea myös itsenäisenä teoksena. Kahdesti haarautuvaa puuta voin huoletta suositella myös muille kuin tieteiskirjallisuuden ystäville, sillä sen kertoma tarina on ajaton.

Ilona Savolainen

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa

31.8. Viherturaajan viisaudet

Melkein kaikki itää: puutarhaa pihan täydeltä
Mörö, Mari
Gummerus, 2006

melkeinkaikki

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille puutarhaharrastajille, sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mutta ennen kaikkea heille, jotka taimimyymälässä tiedustelevat kasvutakuuta tai kiukuttelevat kun edelliskesäinen viiniköynnös ei selvinnytkään Suomen talvesta. 

Lyhyissä, lempeän humoristisissa jutuissa seurataan vuodenkiertoa: talvella selataan siemenluetteloita ja hellitään huonekasveja, keväällä ikkunalaudat täyttyvät istutusruukuista, kesästä otetaan kaikki irti touhuamalla yötä päivää ja syksyllä valmistaudutaan talveen taas seuraavaa kasvukautta tähyillen. 

Mari Mörön innostus ja rento, mutta kunnianhimoinen asenne tarttuvat. Viherturaaja, kuten Mörö itseään kutsuu, tietää paljon ja haluaa jakaa kokemuksensa lukijan kanssa, joten kirjasta irtoaa paljon hyviä neuvoja ja käteviä vinkkejä pihan kuopsuttajille. Toisaalta käy selväksi, että pontevankin puutarhurin on siedettävä elämän sattumanvaraisuutta ja kestettävä pettymyksiä – kasvit kun eivät käskien kasva.

Ira Palvanen

Melkein kaikki itää Ratamossa

Lisää viherturaajan mietteitä voi lukea kirjasta Vapaasti versoo: rönsyjä puutarhasta.

Mari Mörö on myös Puutarhaliiton julkaiseman Kotipuutarha-lehden kolumnisti.

27.4. Erilaista rakkautta sodan varjossa

Yövartio

Waters, Sarah

Tammi, 2007

Yövartio

Brittiläisen Sarah Watersin Yövartio sijoittuu 1940-luvulle, Toisen maailmansodan runtelemaan Lontooseen. Vaikka pommit putoilevat ja kaupunki palaa, nuoret ihmiset etsivät itseään ja rakkautta – rakkautta, joka täytyy piilottaa näkymättömiin koska se on sopimatonta ja laitonta.

Ambulanssikuski Kayn, mustasukkaisen Helenin, tämän tyttöystävän Julian, toivottomassa ihmissuhteessa kärvistelevän Vivin ja hänen pasifistiveljensä Duncanin mukana lukija pääsee sodanaikaisen Lontoon pimennetyille kaduille. Yksityiskohtien runsaus saa aikakauden elämään ja tarinan edetessä paljastuu miksi päähenkilöt toimivat niin kuin toimivat.

Ilahduttavan epätavanomainen, herkkä kuvaus elämästä kotirintamalla.

Watersin edellinen suomennettu teos Silmänkääntäjä sijoittuu 1800-luvulle ja sitä on myös kehuttu mm. ajankuvauksensa vuoksi.

Ira Palvanen

Sarah Watersin kotisivut

Yövartio

Silmänkääntäjä

14.4. Kulttuurien kohtaamisia arjessa

Amerikan lapset

Anne Tyler

Otava, 2008

Amerikan lapset

Amerikan sanotaan olevan kansojen sulatusuuni, mutta se ”sulatus” ei suinkaan ole aina kovin helppo prosessi. 

Periamerikkalaiset Donaldsonit ja iranilaistaustaiset Yazdanit saavat samaan aikaan adoptiotyttären Koreasta. Erilaisista taustoista huolimatta varsinkin Donaldsonit ovat innokkaita solmimaan ystävyyden ja kehittämään yhteisiä traditioita. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, mutta myös aitoja tunteita syntyy ja perheiden elämät lähentyvät vuosien vieriessä.

Tylerille ominaiseen tapaan kirjassa ei ole suurta dramatiikkaa, vaan kertomus kietoutuu arjen pienten tapahtumien ympärille. Teemana on kuuluvuuden käsite: mistä  tunne syntyy, voiko sitä pakottaa? Mitä oikeastaan tarkoitetaan kun sanotaan:  tänne minä kuulun?

Katja Valjakka

Amerikan lapset 

31.3. Jotain mätää Tanskanmaalla…

Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa

Romer, Knud

Avain, 2008

Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa

Knud Romerin esikoisteos on osin omaelämänkerrallinen tilitys tanskalais-saksalaisen pojan kasvuvuosista ahdasmielisessä pikkukaupungissa.  Kirja aiheutti kohun ilmestyessään Tanskassa 2006, sillä vuosikymmenien yli varjonsa heittänyt saksalaisvihamielisyys oli aihe,  josta mielellään olisi vaiettu.

Knudin äiti Hildegard tuli sodan jälkeen Nykoping Falsteriin töihin, ja vastoin kaikkia suunnitelmiaan rakastui tanskalaiseen vakuutusvirkailijaan. Pariskunta eli pitkään kaksin ja Hildegardin henkireikänä toimivat säännölliset vierailut sukulaisten luo Saksaan.

Pojan syntymä toi iloa, mutta yksinäisyys vain syveni.  Nurkkapatrioottisen kaupungin asukkaat eivät antaneet saksalaisille anteeksi. Halveksunta kohdistui Knudin äitiin  ja pisaroi väkevänä myös tämän pojan päälle.

Oman lapsuutensa koitoksien lisäksi Romer luotaa myös lähisukunsa historiaa. Isoäitien ja -isien tarinat kerrotaan muistojen sirpaleina, huumoria ja magiikkaa unohtamatta. Kieli ja kerronta ovat kerta kaikkiaan nautittavia ja aihe tärkeä ja puhutteleva. Suositeltava lukukokemus!

Katja Valjakka

Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa

17.3. Kasvun kipeys

Nuotio, Eppu

Peiton paikka, Neitsytmatka, Onnellinen loppu

Otava 2003-2005

Peiton paikka

Monipuolinen Eppu Nuotio on näyttelijä ja kirjailija, ilmaisutaidon opettaja, suomentaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Vuosina 2003-2005 julkaistu ns. Varkaus-trilogia on suosittelun arvoinen matka Suomen lähihistoriaan ja ihmismielen koukeroihin.

Ensimmäisessä osassa (Peiton paikka) Varkauden Ahlströmin tehtaiden palveluksessa olevalle insinööri Lehmukselle ja hänen oudolle vaimolleen Marjatalle syntyy tytär.  Isä Lehmus on riemuissaan ja kuljettaa Annukkaa tehtaallakin mukanaan. Marjatta syrjäytyy yhä enemmän, masentuu, kääntyy pois elämästä. Parisuhteen karikot käyvät ylitsepääsemättömiksi.

Toisessa osassa (Neitsytmatka) eletään 1970-lukua. Annukka on suosittu, sieväkin ja varakkaasta perheestä – kaiken pitäisi olla hyvin. Ilon pilkahduksiakin kasvukipuiluun mahtuu, mutta perhe aiheuttaa ongelmia. Äiti on huhujen kohde hiljaisessa pikkukaupungissa ja jutut isän naisseikkailuistakin alkavat kiertää.

Onnellisessa lopussa Annukka elää itsenäistä elämää 2000-luvun alun Helsingissä. Lopun onnellisuudesta voidaan toki olla montaa mieltä…

Nuotion kirjoitustyyli tuo mieleeni Orvokki Aution ja Pirkko Saision. Elämän raadollisuus maalataan pehmein siveltimenvedoin, ajankuva on kiehtova. Itse tutustuin Eppu Nuotioon proosakirjailijana vasta nyt, ja tuttavuus oli positiivinen yllätys.

Katja Valjakka

Peiton Paikka

Neitsytmatka

Onnellinen loppu

13.1. Arkitodellisuuden rajat rikkoutuvat

Hall, Steven

Haiteksti

WSOY 2007

Haiteksti

Jos tätä et ole vielä lukenut, nyt on aika tarttua toimeen! Haiteksti on mieleen jäävä, erilainen romaani. Fantasiaa, trilleriä ja rakkaustarinaa, filosofiaa ja seikkailua samassa paketissa.

Eric Sanderson pelkää tulleensa hulluksi. Hän on menettänyt muistinsa, ja saa omituisia kirjeitä, joiden allekirjoittajana on hän itse. Psykiatrin vastalauseista huolimatta Eric alkaa selvittää kirjeiden salakielisiä sanomia, ja kohtaa Ludoviciaanin, hain, joka syö muistot ja identiteetin. Tätä petokalaa vastaan Eric taistelee ja joutuu samalla arkitodellisuuden rajat rikkovaan hurjaan seikkailuun.

Älykäs, jännityksen säilyttävä kerronta ja huimat juonenkäänteet pitävät lukijan otteessaan, mutta samalla Hall tutkiskelee identiteetin haurautta ja kielen voimaa. Haiteksti on viime vuosien riemastuttavimpia teoksia, ja toivoa sopii, että saamme jossain vaiheessa lisää Hallin tuotoksia luettavaksi.

Katja Valjakka

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa