Jarkko Tontti : Perintö (Otava 2018)

Kirjavirkut-lukupiirissä keskustelimme Jarkko Tontin romaanista Perintö. Tontti sukeltaa romaanissa erääseen perintöriitaan pohjia myöden. Lukijoiden mielipiteet kirjasta olivat niin vaihtelevat, että tuon nyt vain oman näkemykseni tässä näkyviin, ja toivon että kommentoitte.

Eletään 2000-lukua. Jaakko-isä oli kuollut jo 1988 , ja äiti nyttemmin. Anna-Leena on isosisko ja Henrik pikkuveli. Aikuisinakin asetelma pysyy, eikä Anna-Leena oikein vieläkään usko, että Henrik mitään saisi aikaiseksi. Molempien vanhempien kuoltua jäävät aikuiset lapset setvimään välejään ja perintöään, sekä aineellista että henkistä.

Molemmat ovat sitä mieltä, että toinen sisaruksista oli äidin lempilapsi. Kun Henrik tyhjentää edesmenneen äidin kotia, hän löytää sattumalta äidin päiväkirjavihot. Samoja vihkoja havittelee Anna-Leena, joka oli luvannut äidille tämän salaisuudet pitää salassa Henrikiltä – koska poikaa pitää suojella: ”pojat ja miehet ovat niin hauraita”.

Vihkojen hallussapidosta ja lukemisesta kehkeytyy sisarusten välinen kilpajuoksu. Päiväkirjat tuovat kolmannen näkökulman romaanin ihmissuhteisiin. Äidin ilo ”M” mainitaan päiväkirjassa jo 1984. Päiväkirjamerkinnöistä löytyy tämän lisäksi muita tuntemattomia, joista lapset eivät olleet kuulleetkaan. Se kun äiti ei ollut sellainen kuin oli luultu, järkytti erityisesti Henrikiä. Anna-Leena järkyttyi lähinnä siitä, että äiti salasi tärkeimmän jopa Anna-Leenalta.

Molemmat sisaruksista joutuvat päiväkirjat luettuaan ja salaisuuden paljastuttua miettimään suhteita vanhempiinsa ja toisiinsa uusiksi. Henrik miettii muun muassa, onko hänessä äidin perintönä epäluulo, pelko ja kyynisyys. Anna-Leenakin joutuu ajattelemaan oman roolinsa perheessä uusiksi.

Nykyihminen kun olen, ihmettelin äidin loppuun asti -salailua. Mutta olisiko tuo kohtuuttoman tiukka salailu ja paljastumisen pelko ollut tässä romaanissa mukana lähinnä, jotta kirjailija saisi sisarukset lopulta oppimaan jotain itsestään, toisistaan ja elämästä.

Tontti kuvaa näitä raadollisia ihmisiä hienosti ja tuo esiin jokaisen monikerroksisuuden sormella osoittelematta. Riitaisten sisarusten dialogi on todella nautittavaa, kukapa ei tuntisi samantapaisia sisaruussuhteita tai perheen vanhempien ja lasten välisiä riitoja. Tuttua on varmasti sekin, että aivan eri suuntiin kasvaneet ja aikuiskokemusten myötä muuttuneet sisarukset kuvittelevat toisen olevan ihan samanlainen kuin lapsena oltiin.

Kirsti Ahlsten

Yksi vastaus artikkeliiin “Jarkko Tontti : Perintö (Otava 2018)

  1. Kirja oli monikerroksinen yhden perheen tarina. Sitä kaikkea mitä kukin perheen sisällä on kokenut vuosien varrella , myös salaisuuksia ja salailua. Pidin kovasti kirjailijan tavasta kirjoittaa. Kirjan lukemisen jälkeen jäin pohtimaan sitä,kuinka kaikki kokevat asiat eri tavoin ja eikä voi olettaa mitään toisen puolesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s