Syvemmälle marginaaliin 3/4: Arto Melleri ja Meno-paluu

Kadotetun viattomuuden vihlaisu. Ja ylimielinen älykkyys.

Muun muassa näihin kielenparsiin runoilija Arto Melleri (1956–2005) oli erikoisesti viehtynyt. Ne toistuvat ehtimiseen hänen työpäiväkirjamerkinnöissään, henkilökohtaisissa syväluotauksissa, fragmenteissa, joiden avulla Martti Anhava piirsi päähenkilönsä näkyviin taiteilijaelämäkerrassa Romua rakkauden valtatiellä – Arto Mellerin elämä (Otava, 2011). Päihteet eivät olleet tyystin turruttaneet luontaista herkkyyttä. Itsesyytöstä ja tunnontuskiaan huumausaineisiin hairahtanut runoilija luonnehti mielellään juuri kadotetun viattomuuden vihlaisuiksi, ”joka kerta kun neulan viisto, ontto kärki puhkaisee suonen seinämän”.

Kirjallisuushistoriallisesti merkittävin vihlaisu koetaan kuitenkin episodeista rakentuvan proosateoksen Rubiinisilmäinen pääkallosormus (1985) viimeisillä lehdillä, jälkikirjoituksessa ”Jäät lähtevät”. Siinä kovasti kirjailijan itsensä oloinen Hän käyskentelee järvenrannalla, tekee hajanaisia huomioita kevään tulosta, ja antaa pian ajatustensa virrata valtoimenaan, siis ”Sokean Saarnaajan” puhua itsessään. Romua rakkauden valtatiellä -elämäkerran jälkeen ”Jäät lähtevät” näyttää entistäkin enemmän tekijänsä omakohtaiselta pohdinnalta, joka on löytänyt lyyrisen fiktioproosan muodon:

Hän tuli tänne etsimään poikaa jolla oli verryttelypuseron rintataskun kohdalla Pohjanmaan vaakuna: kärpät, ja repaleinen varis olkapäällä, ei löytänyt, vain Sokea Saarnaaja huusi: Taivaan Hääväki saa Ijäti juopua Kristuksen verestä… Hän kuunteli sitä vintissä, hän on aina ollut vintissä, ja kadotetun viattomuuden vihlaisut, niin kuin neulan viisto ja ontto kärki puhkaisee ihmisen ihon, ajavat hänet sinne taas ja kaikki läpäisee ja hohtaa valoa (…).

Ylimielinen älykkyys taas oli – eikä suorastaan yllättäen – peräisin teatterin voimahahmo Jouko Turkalta. Vuoden 1981 alkuhämärissä runoilijan mieli oli alamaissa. Rahahuolet painoivat, vekseli oli lankeamaisillaan. 9. tammikuuta Melleri listasi työpäiväkirjaansa tuoreimmat vastoinkäymiset, sairastelujakson ja houreiset yökaudet korkean kuumeen kourissa, kapakoissa kohdatut verbaaliset hyökkäykset, pyörteilevät epäilykset siitä että oman sukupolvensa kulttuurikellokkaana hän ”maksaisi nyt takaisin helppoja voittojaan”. Kaiken kukkuraksi Turkka oli soittanut kertoakseen, ettei näyttelijä Kaija Kangas, Mellerin tuolloinen elämänkumppani, saisikaan kiinnitystä Kaupunginteatterista. Yhtenä syynä tähän Turkka oli maininnut Mellerin ylimielisen älykkyyden ja sitä kohtaan tunnetun epäluulon. ”Kuulostaa Turkan teorialta”, Arto kirjoitti työpäiväkirjaansa, ”mutta mahdottomimmillaankin niissä on aina jotain totta”.

Rubiinisilmäinen pääkallosormus käsiteltiin aikansa lehtiarvosteluissa ikään kuin kiitetyn runoilijan proosadebyyttinä. Ankarasti ottaen se ei kuitenkaan ollut sitä. Varsinaisen debyyttinsä kertomakirjallisuuden puolella Melleri teki verrattain nuoressa 13-vuoden iässä, kun Kauppiaitten Kustannus Oy järjesti yhdessä TV2:sen ja Lasten Radion kanssa valtakunnallisen kirjoituskilpailun. 13–14-vuotiaiden sarjassa toiselle sijalle ylsi nimimerkkiä ”Robinson tällä saarella” käyttänyt eteläpohjanmaalainen, kiistattoman varhaiskypsä lahjakkuus, joka ”taisi kynänkäytön siinä kuin aikuinenkin”. Meno-paluu ilmestyi Kontakti-kirjana lokakuussa 1970.

Novellimainen teksti alkaa opettajainkokouksella kuvitteellisessa Soikkolan kylässä. Kolmatta luokka-astetta käyvä Rikhard Kivipaasi on laukonut hävyttömyyksiä maisteri Salmelle ja syyllistynyt noin muutoinkin epäasialliseen häiriökäyttäytymiseen. Maisteri vaatii, että Rikhard erotetaan koulusta ikuisiksi ajoiksi: ”En voi sietää häntä silmissäni.” Kokouksen edetessä maisterin vaateet kuitenkin lientyvät. Opettajakunta päättää erottaa Rikhardin vain seuraavaksi kahdeksi viikoksi.

Sitten näkökulma vaihtuu Rikhardiin. Pojankoltiainen särpii läheisessä baarissa pommacia, törmää rappioalkoholisti-isäänsä ja livahtaa baarista rautatieasemalle. Asemalla Rikhard kiipeää junaan, ostaa matkalipun niin kauas kuin rahat riittävät ja päätyy ”etelän suureen rannikkokaupunkiin”, kaiketi viitteelliseen Turkuun. Tästä käynnistyy vauhtipitoinen seikkailu. Rannikkokaupungissa Rikhard tutustuu hämyisään mieshenkilöön, miehellä on saappaat ja farmarit, yllään pusero, jonka selkämyksestä Silja Linen painatus on jo pahoin haalistunut. Reiska Mäkeläisestä ei totisesti saata erehtyä: kaverihan on aivan selvästi työtön merimies! Rikhard seuraa Reiskaa satama-alueen varastorakennuksille. Siellä hän alkaa selailla edellispäivän sanomalehteä, huomaa pikku-uutisen Tuomisaaren kartanoa asuttavalta agronomilta anastetuista pöytähopeista ja BMW-merkkisestä moottoripyörästä, jonka rekisteritunnus on QQ 135. Öljylampun valossa Rikhard katsahtaa Reiskan moottoripyörää. Sekin on BMW. Ja senkin rekisteritunnus on QQ 135…

Anhavan mukaan Melleri ei koskaan tehnyt elettäkään, jotta Meno-paluu, tai kolme vuotta myöhemmin niin ikään Kontakti-kirjana ilmestynyt peukalokyytitarina Liftarien yö, olisi tullut uudelleen julkaistuksi. Syitä tähän voi vain arvailla. Ehkä Finlandia-palkinnollakin noteerattu runoilija mielsi varhaisaikojensa lauseenmuodostuksen kestämättömän kömpelönä? Mahdollista on toisaalta sekin, että Melleri harjoitti julkaisuhaluttomuudessaan eräänlaista itsesuojelua. Meno-paluun ”konduktööri vilkuili pahaenteisenä sekalaista seurakuntaa, kuin kobra valmiina iskuun” -tyyppiset virkkeet olisivat voineet herättää poikavuosien muistot eloon, sävähdyttää, aiheuttaa kaikkein kivuliaimman kadotetun viattomuuden vihlaisun.

Ehkä Melleri kaihtoi juuri sitä? Ehkä hän kaihtoi toteamasta kuin keskushenkilönsä Rikhard Kivipaasi, siellä rannikkokaupungin satama-alueella, uuden aamunkoiton saapuessa:

Aurinko oli noustessaan punainen kuin itkuisen silmät.

Meno-paluu löytyy Kontakti-kirjasarjassa ilmestyneenä ensipainoksena Hyvinkään kirjaston varastosta.

 

Sami Mäkäräinen

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s