Alki Zei: Villikissa katsoo lasin takaa. Suomentanut Marikki Makkonen. 4. painos, WSOY 1995.

Kirjastossa oli äskettäin mielenkiintoinen näyttely Haluan kasvaa aikuiseksi, toista maailmansotaa käsitteleviä lasten- ja nuortenkirjoja. Näyttely toi mieleeni kirjan, joka joskus 60-luvun lopulla teki minuun suuren vaikutuksen, ja ilokseni löysin uudemman painoksen kirjaston hyllystä. Kun en ole koskaan oikein kasvanut aikuiseksi, luen edelleenkin aina välillä lastenkirjoja. Hyvät lastenkirjathan ovat hyviä kirjoja kenen tahansa luettaviksi.

Kreikassa, Samos-saarella Ikaroksen merellä, asuu Melia-tyttö perheineen, johon kuuluu pankkivirkailijaisä, lapsellinen kotirouvaäiti, isosisko Myrto, isoisä, joka on filosofi ja historiantutkija, sekä isotäti Despina. Melian elämään tuo jännitystä hauska vanhempi serkku Niko, joka kertoo jännittäviä satuja vierassalongin lasikaappiin suljetusta täytetystä villikissasta, joka karkaa öisin vaeltamaan ympäri maata.

Mutta Melian onnellisen lapsuuden rikkoo vuoden 1936 poikkeustila ja sotilasdiktatuuri. Kaikki muuttuu, kissanpojan nimeä myöten. Myrto ja Melia ristivät kissan Demokratiaksi, koska se oli hauska sana, joka toistui isoisän ja vieraiden väittelyissä, mutta he joutuivat lyhentämään nimen Demoksi, etteivät naapurit kuulisi heidän hoilottavan kiellettyä sanaa kutsuessaan kissaa kotiin illalla.

Pahempaa on, että Niko joutuu piilottelemaan poliiseilta ja että villikissa on epäilyksen alaisena sen jälkeen, kun lapset lörpöttelevät sen matkoista Espanjan sotaan. Aikuiset käyttäytyvät kummallisesti, ja yhtäkkiä ei aina olekaan oikein puhua totta. Lopulta Melia ei voi kertoa kaikkea edes Myrtolle, joka on liittynyt koulun nuorisoliittoon ja käyttää ylpeänä univormuaan ja opettelee natsitervehdystä.

Kirja on kirjoitettu 60-luvun alussa, ja se on edelleenkin ajankohtainen. Sen mustavalkoinen ”hyvät vallankumoukselliset/pahat fasistit” -asettelu voi vähän ärsyttää tämän päivän aikuista(kin) lukijaa, mutta kirjassa ei kuitenkaan saarnata. Isoisän kertomat antiikin tarut ja Niko-serkun villikissasadut yhdistävät menneisyyden ja nykyhetken ja tuovat jännitykseen mukaan sadunomaisuutta, joka kuitenkin katoaa, kun Melia joutuu näkemään, että sisarusten seikkailut ovat totisinta totta ja vaarat ovat oikeita.

Alki Zei eli lapsuutensa Samos-saarella. Hän opiskeli filosofiaa ja näytelmätaidetta Ateenassa ja elokuvataidetta Moskovassa, jossa hän asui poliittisena pakolaisena 1954-1964. Juntan tultua valtaan Kreikassa 1967 Zei pakeni Ranskaan ja palasi Kreikkaan vasta 70-luvulla. Häneltä on suomennettu toinenkin lastenkirja, toisesta maailmansodasta kertova Tämä on sotaa, Petros, joka oli mukana Haluan kasvaa aikuiseksi –näyttelyssä.

Leena Lehto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s