Verkkolukupiiri: Aika suuri hämäys

Aika suuri häŠmäŠys

Luetaanpa seuraavaksi Jennifer Eganin Aika suuri hämäys. Tätä on kehuttu ja kirjan kuvaus kyllä vaikuttaa kiinnostavalta, kirjan esittely kustantaja Tammen sivuilta;

Hauska, raikas ja yllättävä lukukokemus tämän hetken puhutuimmalta amerikkalaiskirjailijalta, Pulitzer- ja National Book Critic s Prizen voittajalta. Eganin henkilökaarti on herkullisen värikäs ja mittava, ajallisesti liikutaan 1970-luvulta 2020-luvulle. Romaanin kehämäisen rakenteen voisi ajatella muistuttavan Facebookia.

Newyorkilainen Sasha työskentelee levy-yhtiössä johtaja Benny Salazarin assistenttina. Romaanin alussa hän on ensitreffeillä Alex-nimisen miehen kanssa.

Sitten ollaankin Sashan pomon Bennyn matkassa. Hiljattain eronnut mies muistelee nuoruuttaan San Franciscossa. Hän kuului punkkariporukkaan, soitti bändissä ja tapasi levy-yhtiöpomo Loun, joka auttoi hänet uralla alkuun.

Seuraavan jakson kertojana on Loun poika Rolph ja tapahtumapaikkana Afrikka 70-luvulla. Lou on vienyt lapsensa safarille. Mukana on myös erinäisiä rock-tähtiä, joista yksi joutuu leijonan raatelemaksi.

Välillä käydään Dollyn, uransa pelastusta yrittävän pr-naisen, matkassa väliamerikkalaisessa diktatuurissa, jota johtavan kenraalin julkisuuskuvaa Dolly yrittää pelastaa lavastamalla tälle suhteen amerikkalaisen näyttelijättären kanssa.

Romaanin yksi luku on powerpoint-muodossa ja sen kertoja on Sashan tytär Ally, eletään vuotta 2020. Hämäävää, kuinka nopeasti aika kuluikaan.

Advertisements

11 kommenttia artikkeliin ”Verkkolukupiiri: Aika suuri hämäys

  1. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Pidin siitä, että kirjan rakenne oli rikkonainen ja kerrontatavoiltaan monimuotoinen eikä koskaan tiennyt mitä seuraava luku tuo tullessaan. Uuden luvun aloittaessani aina mietin miten siinä esiintyvät henkilöt liittyvät edellisten lukujen henkilöihin. Päähenkilöiden vaikutus toistensa elämiin ei ole vain sattumanvaraista vaan kohdatuista ihmisistä tulee osa omaa elämäntarinaa. Kirjan aikatasolta toiselle hyppivän rakenteen ja monien päähenkilöiden takia kirjan juonta onkin vaikea selittää, tai sellaista ei oikeastaan ole. Kaikissa kirjan luvuissa oli ihan oma tunnelmansa ja oma äänensä, ja sitä ei ole helppo toteuttaa näin toimivasti. Monet luvuista olivat kuin novelleja ja olisivat toimineet itsenäisinä teoksinakin.

    Kirjan teemat kuten aika, muisti, jatkuvuus, ihmissuhteet ja vanheneminen ovat aina ajankohtaisia. Luin kirjan englanniksi (A Visit from the Goon Squad) ja alkuperäinen nimi ehkä selittää kirjaa paremminkin kuin suomennos. Yhden kirjan henkilön mielestä aika on kuin gangsteri, jonka ei pitäisi antaa pelotelle itseään. Aika, kuten erilaiset olosuhteet, kuitenkin pelottaa kaikkia kirjan henkilöitä. Kirjan väläyttämät tulevaisuuden näkymät olivat myös mielenkiintoisia. Teknologialla on yhä suurempi merkitys ihmisten elämässä ja se on muuttanut kielenkin. Olisikin mielenkiintoista lukea miten kirjassa esitellyt sanojen lyhennykset on käännetty suomennoksessa.

    Mieleenpainuvinta tässä kirjassa oli PowerPoint-muodossa kirjoitettu kappale. En olisi voinut kuvitella että tässä muodossa kirjoitettu tarina voisi olla mitenkään kiinnostava, saati sitten liikuttava, mutta se on. Nuori tyttö kirjoittaa PowerPoint-päiväkirjaan veljensä harrastuksesta nauhoittaa ja tulkita taukoja rock musiikissa ja siitä miten muu perhe tähän reagoi. Jo tämä aihe, musiikkikappaleiden tauot, jotka voi nähdä metaforana perheenjäsenten välisille etäisyyksille, antaa paljon aihetta ajatteluun. Kirjan tapahtumien sijoittuminen löyhästä musiikkimaailmaan ja musiikin läsnäolo koko kirjassa on itselleni muutenkin kiinnostava aspekti. Itse asiassa innostuin tästä minulle entuudesta tuntemattomasta kirjailijasta niin paljon, että aloin lukea hänen aiempaa teostaan, joka on suomennettu nimellä Sydäntorni (The Keep).

  2. Yhteen punotut kertomukset ovat hienosti rakennettuja kuvauksia elämästä, rakkaudesta ja jokapäiväisen elämän pienistä vastoinkäymisistä. Pidin romaanin rakenteesta – siitä kuinka kertomukset tosiaan ovat erillisiä, mutta samat ihmiset ponnahtavat esiin eri osissa. Eri kertojat tuovat raikkautta. Pidin myös siitä, että kertomukset on sijoiteltu sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Kirja oli inspiroiva ja mietteitä herättävä. Sen rakenne muistutti minua hieman David Mitchellin Pilvikartastosta.

    En ehtinyt koko kirjaa lukemaan, mutta kertomukset kävisivät sinällään myös novelleista. Pitää lukea kirja loppuun, kun on enemmän aikaa.
    Mieleen jäi hyvä sitaatti kirjasta (luin englanniksi), johon voin itsekin usein samaistua: ”I’m always happy, sometimes I just forget.” (Sasha)

  3. Suhtauduin kirjaan ensin hyvin epäilevästi, vaikka sen onkin ollut lukulistallani jo pidempään. Tiesin että se on saanut kehuja, mutta se, että kirjaa on sanottu erikoiseksi jotenkin esti minua tarttumasta siihen. Tällä kertaa yllätyin kuitenkin positiivisesti. Vaikka kirjan rakenne onkin erilainen kuin mihin olen tottunut, se oli silti suhteellisen helposti seurattava ja aika nopealukuitenkin. Pidin siitä, miten eri luvuissa kuului vaihtuvan päähenkilön ääni, varsinkin niissä luvuissa joissa henkilö itse oli kertojana. Ajasta ja paikasta toiseen hyppiminen ei lopulta ollutkaan häiritsevää, vaan muodosti lopulta hyvän kokonaisuuden. Pidin erityisesti siitä Power Point -esityksen muotoon kirjoitetusta luvusta, jonka aloitin suurta epäluuloa tuntien. Luvun lopussa huomasin kuitenkin, että diojenkin kautta voi kertoa yllättävän hyvin tarinaa.

    Tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, joka laittoi ajattelemaan omaakin elämää ja ajan kulumista. Sitä alkoi huomaamatta miettiä omaa elämäänsä taaksepäin ja toisaalta eteenkinpäin: millaisessa maailmassa me mahdamme elää 2020-luvulla?

  4. Kuulun ilmeisestikin vähemmistöön, sillä petyin hieman Eganin kirjan pirstaleisuuteen, vaikka jotain sellaista osasinkin aavistella kirjasta lukemistani kommenteista. Ehkä vasta lukemani mammuttimaiset yksiääniset romaanit hieman vaikuttivat taustalla, kun aloin jossain vaiheessa ärsyyntyä kertojan jatkuviin vaihtumisiin, ja siihen, ettei yksikään kirjan hahmoista jäänyt kunnolla mieleen. Pahimmillaan piti selailla taaksepäin, että osasi sijoittaa henkilöt oikeisiin konteksteihin.

    Aiemmat huomiot käännöksistä olivat kiinnostavia, sillä kirjan suomennettu nimi, ja ne kohdat joissa se ilmeni tekstissä eivät tahtoneet oikein aueta minulle. Sanojen lyhennyksistä en nyt hoksaa laisinkaan mihin aiempi kommentoija niillä viittaa.

    Power point -kappale aiheutti ennen lukemista lähes vastenmielisyyttä, mutta jälkeen päin en osaa kuin ihmetellä siinä käytettyjä oivaltavia tarinankerronnan keinoja. Toisaalta hieman kamppailen uskottavuuden suhteen. Voiko tulevaisuuden 12-vuotias olla noin mestarillinen kiteyttäjä ja graafisilla muodoilla kertoja? Ja toisaalta onko tulevaisuuden 13-vuotiailla kärsivällisyyttä perehtyä muinaiseen musiikkiin ja äänitystekniikkaankin noin fanaattisesti?

    Kiinnostava lukukokemus kuitenkin kokonaisuutena. Vaikka kirjassa liikutaankin ajassa eteen- ja taaksepäin, on siinä selvä sidos nykyiseen todellisuuteemme. Kiinnostavaa olisi palata teokseen parinkymmenen vuoden kuluttua ja arvioida miten se on kestänyt aikaa, ja miten maailman muuttuminen on vaikuttanut lukukokemukseen.

  5. Aika suuri hämäys tosiaan kahmi palkintoja ilmestyessään vuonna 2010, eikä ollenkaan ansiottomasti. Kustantajan esittelyssä minua vähän epäilytti tuo ”Romaanin kehämäisen rakenteen voisi ajatella muistuttavan Facebookia” ja siksi menikin jonkun aikaa että sain tartuttua kirjaan. Ehkä minulla on vain liian pinnalllinen käsitys Facebookista, mutta en nyt teoksen luettuanikaan sitä ihan noin kuvailisi.

    Totta toki on, että kuten Facebookissa, kirjan novellimaisten tarinoiden päähenkilöiden elämät liittyvät toisiinsa, jotkut löyhin ja jotkut tiukemmin sitein. Jennifer Eganilla kuitenkin on taito pitää syvempi yhteys näiden näennäisesti niin erillisten tarinoiden kesken. Monesti novelleita (esimerkiksi loistavan Alice Munron kirjoja) lukiessa minua jää harmittamaan kun hieno tarina loppuu niin lyhyeen. Eganin kirjassa pidin todella paljon siitä, että vaikka kirjassa kuvattiin hetkiä eri ihmisten elämistä eri aikoina, tarinoista sai vinkkejä siitä miten muille, kyseisen tarinan sivunosan esittäjille ja oman tarinansa sankareille, oli käynyt.

    Minusta hankalinta oli lukea Bobby Freemanin traagisesti loppuvaa osuutta. En tiedä sujuuko ”mä ajattelin lähteä kämpille, sä sanot” paremmin englanniksi, mutta suomeksi se oli rasittava ilmaisumuoto. Powerpoint-luku oli yllättävänkin hyvin toteutettu, kokonaista kirjaa tuskin jaksaisin tuolla tyylillä.

    Nopealukuinen kirja on kyllä, pinnallinen ei ollenkaan. Joku kommentoikin että kirjan luettuaan tuli ajatelleeksi omaa elämäänsä ja sen kulkua. Minulle nousi myös ajatuksiin ”elämän satunnaisuus” : kuinka jotkut kohtaamamme ihmiset jäävät sivuhuomautuksiksi, tytöiksi tai pojiksi joiden nimeä ei muista ja jotkut taas jäävät mieliimme tai vierellemme vuosiksi.

    1. Myös minä pidin siitä, että yhden luvun loppuessa henkilö ei kuitenkaan hävinnyt, vaan tuli esille jossain muussa luvussa. Olen törmännyt novelleissa samaan ongelmaan, tarina on hyvä, mutta loppuu liian nopeasti.

      Tuo Facebook-viittaus on hyvä huomio, vaikka en ole kyllä kuullut että kirjan sanottaisiin muistuttavan Facebookia. Tässä kirjassa, ihan niinkuin oikeassakin elämässä, ihmisten elämät lomittuvat toisiinsa. Arjessa sitä ei niin huomaa, mutta näitä on kuitenkin mielenkiintoista lukea.

  6. Olen aina ollut ihminen, joka tykkää pirstaleisista ja kronologisesti loikkivista tarinoista. Aika suuri hämäys ei siinä mielessä päästänyt helpolla, että välillä oli hyvin vaikeaa selvittää, kuka on kertoja, missä ajassa mennään ja miten mitkäkin henkilöt mihinkin tarinan vaiheeseen liittyy. Tämä oli osa kirjan viehätystä, kokemus olisi varmaan ollut toisenlainen, jos kirjassa olisi annettu esimerkiksi vuosilukuja tai kertojan nimiä valmiiksi. Suosikkipaloikseni kirjassa nousivat Eganin lyhyet toteavat jaksot, joissa hän nopeasti paljastaa pätkässä käsitellyn hahmon loppuelämäntarinan muutamassa lauseessa.

    Powerpoint-osuus oli hämmentävä, mutta aika vaikuttava tehokeino. Olin melko varma, että jakso päättyisi jotenkin traagisesti, mutta se jäi vain hieman vinksahtaneenoloiseksi kuvaukseksi rockmusiikin tauoista – ja herätti tarpeen etsiä siinä kuvailtuja kappaleita ja kuunnella, mikä merkitys Hendrixin hengityksellä on Foxy Ladyn tauossa. Kuvaus tällä tavoin graafisesti asiansa esittävästä esiteinistä ei mielestäni ollut mitenkään epäuskottava, se lähinnä antoi pojasta hieman eksentrisen kuvan. Sen sijaan maininta ”maapallon kallistuskulman korjaamisesta” oli täysin älytön ja epäuskottava, ja jotenkin hämmensi muuten varsin mainiosti lähitulevaisuuteen ulottuvaa kirjaa.

    En oikein tiedä, mitä mieltä olla kirjan suomennetusta nimestä: mietin pitkään, mikä hämäys tarinassa on, kunnes tajusin sen lopulta tarkoittavan vain varsin pientä seikkaa viimeisessä luvussa. Ilmeisesti englanninkielisellä nimellä A Visit From the Goon Squad oli oma merkityksensä, viitaten aikaan?

    Minäkään en kyllä kirjaa pinnalliseksi väittäisi, mutta en toisaalta ollut ennen lukemista kuullut siitä senkaltaisia ajatuksia herättäviä puheita.

  7. Eganin kirja oli miellyttävä ja osittain helppo lukukokemus, varsinkin kun en itse kronologisesti pomppivia teoksia ole hirveästi ahminut. Kuten Alex ja Veeru kommentoivat välillä henkilöihin oli vaikeaa päästä sisälle, kun tarina poukkoili jo eteenpäin. Muutaman kerran oli myös pakko tarkistaa, että mitä henkilöstä olikaan puhuttu.

    Tästä huolimatta Egan oli pystynyt luomaan mielenkiintoisia henkilöitä ja ajankuvia. Lempikohdakseni nousi kirjan keskikohdilla ollut Scottyn ja Bennien kalaepisodi, joka hauskasti hieman ylivedettynä kuvasti ihmispolkujen eriäviä suuntia. Egan kuvaa hyvin ajan kulumista sekä sitä miten joka ikisen tallaajan suunnitelmat eivät täyty.

    Romaanin luettua alkaa väkisin ajatella ajan kulumista. Rakenteen takia kirjan hahmojen vanheneminen tuntui vielä rajummalta. Mikä muuttuu tällöin ympärillä – muuttuuko mikään? Ystävät katoavat ympäriltä, jos kuppaa aikaansa. Toisaalta toiset ihmiset on ehkä tarkoitettukin kadotettaviksi.

    Katjan mainitsema ”eläman satunnaisuus” tuli myös itselle mieleen lukiessani, jopa varsin negatiivisessa mielessä. Jotkin elämässä kohdatut ihmiset ovat vain hetken mukana matkalla johonkin. Facebook-aikana ihmisten yhteydenpidon luulisi olevan helppoa ja vaivatonta, mutta kuten kirjassakin sanottiin: ”Vanhasta jengistämme vain Scotty on kadonnut. Häntä ei löydy edes tietokoneiden avulla.”

  8. Aika suuri hämäys eroaa huomattavasti kirjallisuudesta, jota yleensä luen. Tavallisesti kartan kirjoja, joiden rakenne on pirstaleinen ja joissa on monta vaihtuvaa kertojaa. En oikein tiedä miksi; ehkä elämä on jo tarpeeksi epävarmaa ja haluan lukemiltani kirjoilta tietynlaista ”vakautta”? Olen kuitenkin tyytyväinen että tartuin Eganin kirjaan. Se oli hyvää vaihtelua ja osoitti omat ennakkoluuloni vääriksi.

    Minulla oli monia ennakkoluuloja kirjasta, vaikka oikeastaan tiesin siitä tuskin mitään. Olin kuullut kirjan Power point -osuudesta, ja väistämättä kävi mieleeni että se on vain tapa saada kirjalle huomiota. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Yllätyksekseni Power point -kappale oli suosikkiosuuteni kirjasta. Graafiset muodot yhdistyivät hyvin sanoihin ja loivat kuvan sekä tietystä hetkestä että perheen ”olemuksesta”, keskinäisistä suhteista ja sisäisistä jännitteistä. Power point -luku toimisi myös täysin sellaisenaan irrotettuna kirjasta, yksittäisenä tarinana.

    Ennakkoluuloja aiheutti myös kirjan nimi. Se loi mielikuvan suuresta tempusta/valheesta, joka lopulta paljastuisi kirjan lopussa. Näin ei käynyt, ja vieläkin kirjan nimi hämmentää. Mietin kenellä on enemmän päätäntävaltaa suomennetun kirjan nimen suhteen, kääntäjällä vai kustantajalla?

    Kaiken kaikkiaan kirja oli positiivinen lukukokemus, vaikka se ei ylläkään lempikirjojeni joukkoon. Kuten muutkin kommentoivat, kirjassa ajan kuluminen ja elämän satunnaisuus nousivat esille, ja ne olivat asioita, joihin itse lukiessani tartuin kaikkein tiukimmin.

  9. Takakansitekstin perusteella odotin perinteisempää, yhtenäisempää romaania. Pirstaleisuus yllätti, mutta toisaalta se on kiehtova piirre tarinan kerronnassa. Silloin vain helposti kirjan hahmot unohtuvat ja sekoittuvat keskenään, ja niin meinasi käydä myös tämän Eganin tarinan kanssa. Välillä oli pinnisteltävä ja kelattava hieman taaksepäin, jotta sai taas kiinni tarinan henkilöistä.

    Toisaalta kappaleiden novellimaisuus takasi sen, ettei kirjan parissa ainakaan tullut tylsää. Kappaleiden vaihtuessa vaihtui kertojan mukana myös aika ja paikka, ja mielenkiinto pysyi yllä. Kuitenkin samalla odotin jonkin punaisen langan ilmestymistä, joka olisi sitonut koko kokonaisuuden yhteen. Ehkä se olisikin ilmestynyt tarinan edetessä? Harmittaa, että en ehtinyt lukemaan kirjaa loppuun asti, mutta luulen, että se tulee luettua paremmalla ajalla. Ainakin kirjasta luetut kommentit ja arviot kannustavat lukemaan kirjan kokonaan ja erityisesti Power Point -kappale kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

  10. Perehdyin vasitenkin juuri tuohon Power Point – novelliin. Olisin tykännyt siitä enemmän, jos se olisi ollut värillinen ja sisältänyt myös kuvia. Lisäksi kirjan asento oli huono ja vaikeutti lukemista. Mutta fontti on melko isoa, ja on helppo kuvitella teinitytön pitävän juuri tämän tapaista nettipäiväkirjaa
    Alison, joka pitää päiväkirjaa, on Sashan tytär. Sasha on kirjan ensimmäisen novellin kleptomaani, joka käy terapiassa varastamisen lopettaakseen. Myöhemmin Sasha on ryhtynyt tilataiteilijaksi, joka kerää hylättyä rojua taideteoksiksi aavikon reunamille. Molemmissa novelleissa esiintyy myös Sashan nuorena hukkunut kaveri Rob.
    Viimeisessä 2020 – luvulle sijoittuvassa novellissa mietitään mm. vauvojen kännyköiden ominaisuuksia.
    Aika suuri hämäys esiintyy minulle ambivalenttina teoksena. Toisaalta se tuntuu kikkailulta, toisaalta siinä on myös sanomaa.Ajan kanssa minäkin voin lukea kaikki novellit tarkemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s