Seitsemännen portaan enkeli (1997) on ensimmäinen osa muistelmatrilogiasta. Frank McCourt kertoo lapsuudestaan köyhässä ja katolisessa Irlannissa. McCourt on jälkeenpäin sanonut: ”Pahempaa kuin kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, mutta pahinta on kuitenkin kurja irlantilainen katolinen lapsuus.”
Vaikka voisi kuvitelle ettei jaksa lukea kaikkea sitä lohduttomuutta: nälkää, tauteja, alkoholismia, lasten kuolemaa, Frank McCourtin tavassa kertoa lapsen näkökulmasta on kuitenkin jotain veikeää ja sympaattista. Kirjaa lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Lapsen tapa havainnoida ja ymmärtää aikuisten kummallista maailmaa on kerta kaikkiaan hellyttävä eikä ankeus tunnu niin synkältä, kun se kirjan päähenkilöllekin on vain normaalia elämää.
Irlanti 30-40 luvulla on lievästi sanottuna ankea paikka. McCourt kuvaa hyvin niitä tragikoomisia piirteitä joita katolilaisuuteen liittyy. Synnin tehtyään poika ryntää heti ripittytymään, ettei vain kerkeäisi kuolla ja joutua helvettiin. Alkoholismi on yksi kirjan kipeistä teemoista. Turhautumisen ja suuttumisen hetket joutuu elämään varsinkin McCourtin perheen äiti yhä uudelleen ja uudelleen. Lukijakaan ei voi olla syvästi ihmettelemättä miten isä voi juoda kaiken, vaikka lapset kuolevat nälkään? Näin rankan kurjuuden kuvaaminen voi jo ajatuksena karkoittaa lukijoita, mutta suosittelen todella lukukynnyksen ylittämistä ja kirjan lukemista alusta loppuun!
McCourt on kirjoittanut myös kaksi muuta elämänkerrallista teosta Amerikan ihmemaassa (1999) ja Liitupölyä (2007), jotka ovat jatkoa Seitsemännen portaan enkelille. Niissä kerrotaan McCourtin elämästä Yhdysvalloissa ja jälkimmäisessä hänen opettajan urastaan.
Lukuvinkkeli 
Tämä kirja oli Kirjavirkut-lukupiirissä käsittelyssä 30.4. Vastaanotto oli ristiriitainen: toisia kirja piti otteessaan, toisten mielestä liika toisto alkoi ärsyttää ja kaikki ei ”jaksaneet” lukea kirjaa loppuun asti. Järkyttävän itsekkäinä pidettiin päähenkilön perheen aikuisia, ja toisaalta arveltiin kirjailijan liioitelleen omia kokemuksiaan. Kirjavirkkujen terveiset kirjasi Kirsti Ahlsten.