Lukupiiri: lokakuun kirja

Ruiz Zafón , Carlos : Enkelipeli

Enkelipeli kertoo nuoresta kirjailijasta David Martínista, joka saa tarjouksen salaperäiseltä kustantajalta. Hän torjuu tarjouksen moneen kertaan, kunnes eräänä epätoivon hetkenä hän ottaa sen vastaan. Kustantaja antaa hänelle tehtäväksi luoda uuden uskonnon. Davidille selviää, että hänen kohtalonsa on punoutunut yhteen hänen talonsa entisen asukkaan kanssa. Edellinen asukas on kuollut epäselvissä olosuhteissa ja on ilmeisesti myös työskennellyt samalle kustantajalle. David lähtee selvittämään, mihin on oikeastaan sitoutunut. Tarinasta muodostuu monimutkainen palapeli, jonka selvittäminen on Davidille ainoa mahdollisuus selvitä hengissä tehtävästään.

Carlos Ruiz Zafón

Carlos Ruiz Zafón (s. 1964) on yksi menestyneimpiä espanjalaisia nykykirjailijoita ja hänen teoksiaan tunnetaan myös laajalti ulkomailla. Hän asuu Los Angelesissa ja toimii kirjailijana ja ulkomailla tietoisuuteen romaanillaan Barcelonaan sijoittuva Tuulen varjo (2001, suom. 2004). Tuulen varjon sanoma on, että kirjat jättävät lukijoihinsa aina jonkinlaisen jäljen. Samaan sarjaan kuuluva romaani Enkelipeli ilmestyi vuonna 2008. Enkelipeli sijoittuu ajassa ennen Tuulen varjon tapahtumia. Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarjaan on ilmestynyt tänä vuonna uusi osa Taivasten vanki. Kaikissa sarjan kirjoissa keskeisenä teemana on kirjojen säilyttäminen ja elinikäinen seikkailu kirjojen maailmassa. Hänet tunnetaan kotimaassaan Espanjassa myös nuortenkirjasarjasta, jota ei ole toistaiseksi suomennettu.

Marika Meriläinen

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Lukupiiri: lokakuun kirja

  1. Yli 600-sivuinen luku-urakka alkoi vastakarvaan, mutta ennen pitkää kirjan juoni tempaisi mukaansa. Päähenkilöstä, töykeästä ja ylimielisestä kirjailijasta, joka eristäytyi tornitaloonsa, en oppinut koko aikana pitämään, mutta kauhuromanttisen tarinan aina vain mielikuvituksellisemmat käänteet riittivät pitämään uteliaisuuttani yllä, Ilmeisesti ajan hengen vaatima luotaantyöntävä väkivaltaisuus ja karkeus olivat kyllä välillä ylittää sietokykyni. Psykologisesta romaanista ei varmaankaan ole kyse, vaikka kurjat kasvuolosuhteet mielestäni riittävätkin selittämään päähenkilön narsismia ja pirstoutunutta mieltä puhumattakaan hänen repaleisesta elämäntyylistään. Hylkääminen ja rakkautta vaille jääminen lapsuudessa siis altisti hänet pahan houkutukselle, mikäli tässä todella oli kyse klassisesta sielunsa myymisestä paholaiselle. Taisi olla myös ensimmäinen maagista realismia edustava kirja, jonka olen lukenut, jollei oteta lukuun Garcia Marquesin Sadan vuoden yksinäisyyttä.
    Pidin itsestään selvänä, että palaset viimein loksahtaisivat paikoilleen ja kirjan loppu tarjoaisi jonkin todelliseen elämään kiinnittyvän selityksen erikoisille tapahtumille, mutta tajusin lopulta, että on turha odottaa johdonmukaisuutta ja realismia romaanilta, jonka tyylilaji on fantasia. Välillä epäilin, että Enkelipeli paljastuu tietokonepeliksi, jossa tornihuvilan synkästä kellarista löytyneet nuket sukeltelevat synkkiin seikkailuihin ja pelin pelaaja esitellään viimeisillä sivuilla. Aprikoin myös, vihjaako se seikka, että päähenkilöä itseään esittävällä nukella on vain puolet kasvoista siihen, että minuuden toinen puoli on hänelle itselleen tuntematon. Onko kyse sittenkin jonkinlaisesta tri Jekyll herra Hyde hahmosta, joka hyvinkin voisi syyllistyä murhiin. Dickensin Suuria odotuksia -romaani puolestaan näytteli niin usein tärkeää osaa tässä kirjassa, että väkisinkin aloin etsiä näiden kahden kirjan välillä vähintään yhtäläisyyksiä ellei jopa jonkinlaista avainta tulkintaan. Sanomattakin on selvää että ne muistuttavat toisiaan rönsyilevän ja monipovisen tarinan takia. Yhteistä kuvastoa ovat myös salaperäinen mesenaatti, oppipoikuus, itsekeskeisyys… Mitä vielä? En silti oikein saanut johtolangoista kiinni. Ehkä Enkelipelin jälkeistä aikaa kuvaavasta Tuulen varjo -kirjasta olisi apua eri suuntiin vetävien viitteiden tulkinnassa. Mahtaisiko siitä löytyä selitys myös irralliselta lisäykseltä vaikuttavalle epilogille.
    Kirja oli sisällöltään niin runsas, että osa asioista kuten uuden uskonnon osuus jäi minulta vähemmälle huomiolle. Ehkä kirjailijakaan ei jaksanut kehitellä kaikkia teemojaan loppuun saakka. Niistä olisi jollekin toiselle voinut riittää aineksia useampaankin kirjaan.
    Pitää varmasti paikkansa, että kirjailija panee kirjaan koko sielunsa ja sydämensä synnyttäessään sitä kuukausien ja vuosien ajan. Tuntuu hiukan kohtuuttomalta, että sitten minä lukaisen sen muutamassa päivässä antamatta mitään palautetta. Internetin aikakaudella vaatisi vain vähän viitseliäisyyttä lähettää vaikka jokaisesta lukemastaan kirjasta kiitos kirjoittajalle, Tästä kirjasta sitäkin suuremmalla syyllä, koska se herätti niin monenlaisia tunteita ja ajatuksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s