Lukupiiri: syyskuun kirja

Colorado Avenue

Colorado Avenue on siirtolaisromaani, jossa kerrotaan saman perheen eri sukupolvien tarina. Tarina jakautuu kolmeen osaan. Kirja alkaa Yhdysvalloista, johon nuori Hanna on lähtenyt siirtolaiseksi 1890-luvulla. Tarinan alkupuolisko kuvataan Hannan elämää siirtolaisena ja koti-ikävää. Hannan kotiinpaluu lasten kanssa on tarkastelunkohteena tarinan puolivälissä. Päärooliin nousee Johannes Smeds, kunnanmies, jonka perheen tarina limittyy Hannan perheen tarinaan. Hannan ja kunnanmiehen välillä vallitsee yhteisymmärrys ja rakkaus, joka ylittää kuolevaisen intohimon. Kirjan loppupuolella seurataan Hannan pojan Oton elämää pirtutrokarina 1920-luvulla kieltolainaikaan.

Lars Sund

 Lars Sund (s. 1953) on suomenruotsalainen journalisti ja sivutoiminen kirjailija. Hän asuu nykyään Uppsalassa Ruotsissa. Hän on kirjoittanut historiallisten romaanien lisäksi myös runoja, jotka on julkaistu kokoelmassa Ögonblick vuonna 1974. Runoja ei ole suomennettu. Kuuluisuuteen Sund nousi 1991 romaanillaan Colodaro Avenue (suom. 1992). Romaani on pohjalaisista suvuista kertova sukukronikka, joka jatkuu romaaneissa Puodinpitäjän poika (1998) ja Erikin kirja (2004). Romaanien kerronta on omalaatuista. Se ei ole kokoajan kaikkitietävää vaan välillä kertoja sortuu juoruilemaan tai kommentoimaan kirjan tapahtumia, jopa salakuuntelee kirjan henkilöiden puheluitakin. Sundilta on myös suomennettu saaristoon sijoittuva romaani Onnellinen pieni saari (2007). Sundin tuotannon alkupään romaaneja Natten är ännu ung (1975) ja Vinterhamn (1983) ei ole julkaistu suomeksi. Colorado Avenue on taipunut myös elokuvaksi vuonna 2007 Claes Olssonin ohjaamana. Sundilta on myös suomennettu päiväkirjakirjamuotoinen Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset: Päiväkirjanlehtiä toukokuulta joulukuulle (2010), joka käsittelee kirjailijan lintuharrastusta.

Marika Meriläinen

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Lukupiiri: syyskuun kirja

  1. Kiinnostuneena tartuin kirjaan, kun luin sen kertovan pohjanmaalaisten siirtolaisuudesta Amerikassa 1900-luvun vaihteessa. Itsellänikin on sukulaisia Pohjanmaalla ja aikanaan useampikin heistä lähti valtameren taakse. Osa heistä palasi takaisin vaurastuneempana kuten Dollari-Hannakin, osa löysi paikkansa sieltä.

    Kertomuksen ihmisten nivoutuminen Suomen historiaan ja sen kohtalokkaisiin käänteisiin tekee tarinasta mielenkiintoisen. Kieltämättä tällaista kirjaa lukee aivan toisella lailla kuin esim. Lastenkirjaa, jonka tapahtumat sijoittuivat Englantiin ja Keski-Eurooppaan. Tähän tarinaan pääsee todellakin aivan erilailla sisälle, aivan kuten Ohuempien romaanien ystävä kirjoitti Lasten kirjan yhteydessä.

    Voin vain kuvitella, miltä nuoresta tytöstä/naisesta oikeasti tuntui muuttaa pienestä kylästä ilman kielitaitoa suurkaupunkiin New Yorkiin vieraaseen maahan. Kirjassa kuvailtiinkin sivukaupalla alkuajan kulttuurishokkia: tungosta, meteliä, hajuja, kaikenmaalaisia ja -neekereitä! ”Ensin Hanna pystyi vain tuijottamaan…että oliko Luoja tosiaan tarkoittanut tehdä ihmisestä tuommoisen…?”
    Mutta kuten Hanna sanoi, täytyy olla vahva pärjätäkseen Amerikassa. Ja vahva, rohkea ja työteliäs Hanna olikin -kuten tuleva puolisonsa Ed Nesskin, joka vaikutti aikamoiselta selviytyjältä.

    Parasta kirjassa olivat ihmis- ja luontokuvaukset. Saaristokuvaukset on selvästi kirjoittanut henkilö, joka on elänyt siinä ympäristössä, sillä sellaisella rakkaudella ne oli kuvattu. Esimerkiksi Hannan ollessa lapsi: ”Uusi suru ja entistä suurempi kaipaus olivat hänelle varattuna, ja ne olivat tekevä hänestä kovan kuin punahonka ja muovaava hänen persoonallisuuttaan kuten meri silottaa ulkosaariston luotoja ja karikoiden kallioita kunnes vain olennainen jää jäljelle.” Kauniita sanoja ja monesti niin tosia.
    Pidin muutenkin tavasta, jolla kirjailija kuvaili kirjansa henkilöitä. Heidät oli kuvattu lämmöllä kaikkine hyvine ja inhimillisine huonoine puolineen eikä mitään ihmistyyppiä yksiselitteisesti tuomittu tai halveksittu. Kirjassa esiteltiin hyvin surullisiakin hahmoja kuten Ed Nessin ystävä Jonathan sirkusajalta Amerikassa sekä Hauta-Kal ja poikansa Dåhli-Johan Siklaxissa. Ja näidenkin henkilöiden traagisuutta kevennettiin hienovaraisella huumorilla.

    Kirjassa oli hyvin kuvattu myös elämistä pienellä nurkkakuntaisella paikkakunnalla, jonka ihmiset olivat oman arvonsa tuntevia ja paikkansa tietäviä. Yhteisöllisyyttä toki löytyi, mutta se ei ollut aina sitä, mitä itse kukin toivoisi omalle kohdalleen. Hauskastikin kuvattiin pienen yhteisön juoruilua ja leimaamista ja sitä, kuinka vaikea on annetusta leimasta päästä eroon, oli syy leimaan sitten totta tai ei.

    Kirjan päähenkilöt vaihtuivat tarinan edetessä ja päähenkilöksi nousi jossakin vaiheessa kunnanisä Johannes Smedt sekä hänen että Hannan pojat. ja vaikka kirjan nimi on Colorado Avenue, suurin osa kirjaa käsittelikin yllättäen olemista ja elämistä Suomessa. Sitten luinkin, että tälle kirjalle löytyykin jatkoa: Puodinpitäjän poika, joka kertoo Hannan pojan Oton tarinaa, ja Eerikin kirja, joka kertoo Kunnanisän nuorimman pojan tarinan. Eli tarina jatkuu, kuten sukutarinat todellisessakin elämässä.

    SK

  2. Mukavaa, että joku on kommentoinut tätä kirjaa, jonka minäkin luin. Pidin alkuosasta, jossa kuvattiin Hannan elämää, enemmän kuin pirtutrokauksen kyllästämästä loppuosasta. Olisikin mielenkiintoista lukea, saako löytääkö Otto elämäänsä muuta sisältöä. Tässä vaiheessa en enää pysty muistamaan yksityiskohtia, mutta positiivinen vaikutelma kirjasta jäi.

    Nimim. Lukupiiri jatkuu sittenkin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s