Verkkolukupiiri: huhtikuun kirja

Byatt, A.S.

Lasten kirja

Teos, 2009

Iltojen valoistuessa jää toivottavasti aikaa massiiviselle epookkiromaanille, joka palkitsee lukijansa. Lasten kirja kertoo kirjailija Olive Wellwoodin lapsista ja Wellwoodien tuttavapiiristä edellisen vuosisadan vaihteen tummentuvassa ilmapiirissä. Keskusteluja käydään naisen muuttuvasta asemasta, luokkayhteiskunnan sortumisesta ja ihmisen pohjimmaisesta luonteesta.

Päähenkilöitä on aikamoinen määrä, mutta Byatt pitää langat hyvin käsissään. Kirjailijan tyyli on rikasta ja rönsyilevääkin, joten itselleni teetti vähän työtä ”päästä sisälle” tarinaan. Alkukankeuden jälkeen Booker-palkintoehdokkaanakin 2009 ollut Lasten kirja on vetäissyt meikäläisen mukaansa. Sydämessäni on kyllä aina sijaa historiallisille romaaneille ja Byatt on mestari ajankuvan luomisessa. Historiallista tietoa on soljutettu tekstin joukkoon, niin että kirja paitsi viihdyttää, myös sivistää. Mikäpä sen kätevämpää!

Kirja on itselläni vielä vähän kesken, joten lisään kommenttia luku-urakan päätyttyä.

Tässä Virpi Hämeen-Anttilan kritiikki Parnassossa

Katja Valjakka

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Verkkolukupiiri: huhtikuun kirja

  1. Aikamoinen eepos tämä kirja todellakin on! Ensin ajattelin, että lähemmäs 1000 sivua on liikaa minulle, mutta toisin kävi. Tarina todellakin kaappasi vähitellen mukaansa, ja oli välttämättä saatava selville, mitä henkilöille tapahtuisi. Ja ajankuvaus on äärimmäisen kiinnostava. Laaja henkilögalleria oli mielenkiintoinen ja ”uskottava”.
    Suosittelen! Vien kirjan jo takaisin kirjastoon, että muutkin pääsevät ”apajille”. P.M.

  2. Olin hyvin helpottunut saadessani eilen Lasten kirjan loppuun luetuksi. Ensinnäkin siksi, että sen paksuus ja sisällön runsaus ahdisti minua alusta loppuun. Toiseksi siksi, että pelkäsin loppusivuilla, että kaikki näistä poikalapsista kuolevat kuka sodassa, kuka muuten, ja onneksi selvisi, että kuitenkin pari heistä sai jatkaa elämäänsä ja myös molemmat insestin uhrit selvisivät. Hienoja, uskottavia henkilöhahmoja ja tottakai syvällistä ajankuvaa. Tosin poliittisen historian luin kursorisesti samoin kuin fantasiasadut, joiden tarkoitus kai oli valottaa Oliven psyykeä yhtä paljon kuin aikakauden mystis-romanttista kirjallista tyyliä. Muuten tuli mieleen Kjell Westön romaanit. Niitä on ollut kevyempää lukea, koska oman maan historia on ennestään tutumpaa.

  3. Hei! Minäkin olen tätä luku-urakkaa vasta vähän maistellut. Ensivaikutelma on todella mukaansa tempaava. Ensin tuli tunne,että pitelen kädessäni Forsytein tarua… mutta jotain erilaistakin tässä voi kyllä aistia. Eli lukemista jatkan, ja kerron myöhemmin lisää uusisat tunteistani. t. Sirkka K.

  4. Olen vähän jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivottavasti ainakin…

    Olipa melkomoinen runsaudensarvi kirjaksi! Kirjassa oli valtava määrä paitsi historiaa ylipäätään, niin erityisesti Britannian (ja Euroopan) taide-, kulttuuri- ja aatehistoriaa, joita tunnen huonosti. Kirjan laajan kuvitteellisen henkilökaartin lisäksi siinä viitattiin todelisiin historiallisiin hahmoihinkin aika usein, mutta nämä viittaukset menivät kyllä minulta ihan ohi. Tästä kirjasta olisi saanut niin paljon enemmän irti jos oma yleissistys oli paljon nykyistä laajempi. Nyt keskityin kirjassa puhtaasti fiktiiviseen puoleen.

    Ensin luulin Sirkka K.:n tavoin perinteinen sukuromaani, mutta aika pian siitä paljastui tummempia sävyjä, itse asiassa lähes pelkästään niitä. Kaikki perhesuhteet tuntuivat enemmän tai vähemmän kieroutuneilta. Kirja kieli oli aika juhlavaa ja jäykkää. Mietin, johtuiko tämä suomentajasta (Kersti Juva) vai onko alkuperäinenkin teksti sellaista. Tämän kirjan suomentaminen on kyllä ollut monumentaalinen tehtävä.

    Bazarin Baabel-sarjan ulkonäkö on muutenkin tyylikäs, mutta tämä kirja oli poikkeuksellisen kaunis!

  5. Lasten kirja on nyt luettu ja aikamoinen tiiliskivi se olikin. Monta kertaa meinasin palauttaa, mutta kahlasin kirjan kuitenkin sinnikkäästi lävitse.

    Missä vika? Kirjahan oli ihan hyvä, mutta iltalukemiseksi väsyneenä ennen nukkumaanmenoa en suosittele. Tämä kirja vaati aikaa ja virittäytymistä kirjan aaltopituudelle. Kuten kääntäjä lopussa kirjoitti, tätä kirjaa ei saisi vain lukaista, vaan siihen pitäisi upota.

    Oikeastaan kirja oli sekä romaani että tietokirja, ja se teki kirjasta toki mielenkiintoisen, mutta paikoittain raskaan. Pari edellistä kirjoittajaa puhui runsaudesta kuvaillessaan kirjaa ja todellakin: ihmisistä, tapahtumista, aatteista, saduista jne jne siirryttiin nopeasti aivan toiseen asiaan kerta toisensa jälkeen. Tällaisten hyppäysten jälkeen oli helppo laittaa kirja syrjään – ja lukea pari muuta kirjaa välissä. Siis mielestäni kaiken tämän tarkan ja runsaan tiedon esittely joka ikisestä mahdollisesta asiasta ja aatteesta yms ei palvellut aina tarinan kulkua, vaan teki siitä ajoittain sekavan ja vei huomion pääasiasta eli juuri siitä tarinasta.

    Mutta aika-ajoin nautin suunnattomasti kirjan lukemisesta, sillä se oli täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja tapahtumia ja kuvauksia, ja esimerkiksi Tomin itsemurhakuvauksen jälkeen piti pitää parin päivän tauko, että pystyin jatkamaan lukemista laisinkaan. Niin koskettavasti se oli kirjoitettu.

    Seuraava kirja eli Revolutionary Road jää väliin, mutta se tulee elokuvana Subilta nyt syksyllä ja ajattelin kirjan ”lukemisen” hoitaa tällä tavoin. Mielenkiinnolla luen kuitenkin toisten kommentteja kirjasta ja odotan seuraavaa romaania. Tällä hetkellä on menossa elämänkerta, toinen odottamassa ja pari harrastekirjaa selailtavana. Menneenä vuotena huomasin, että romaani joka toinen kuukausi on riittänyt minulle oikein hyvin.

    SK

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s