Verkkolukupiiri : maaliskuu

Hyvät lukupiiriläiset! Maaliskuun kirjavalintaani voi pitää ennalta-arvattavana. Mutta en voinut olla valitsematta seuraavaksi kirjaksi Katja Ketun Kätilöä. Teos pakotti itsensä tulla valituksi. Kirjaa on julkisuudessa kehuttu ja suitsutettu Runeberg-palkinnon yhteydessä. Eikä suotta.  Kirjan teksti on hyvin visuaalista, näen kaikki tapahtumat jo valmiina elokuvana mielessäni.  Siis lähtekää lukumatkalle Kuolleen miehen vuonolle ja Petsamoon. Tapahtuma-aika on v.  1944 ja Lapin sota tuo jyhkeät ja raa’at puitteet väkevälle, myös rakkaustarinalle.  Toivottavasti saatte kirjan jostakin metsästettyä luettavaksenne.  Kirjaan on muhkeat varausjonot tällä hetkellä kirjastossa.  Mutta kommentoimaan voi tulla aina myöhemminkin, sitten kun kirjan on lukenut.  Järisyttäviä lukuhetki!

Sirkka K.

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Verkkolukupiiri : maaliskuu

  1. Hei

    Kätilössä alkupuolelle jonoon ehtineenä suosittelen sinne jonoon ehdottomasti ilmoittautumaan !
    Kirja oli erityisellä tavalla mieleen kaivelemaan jäävä teos eikä vähiten kirjailijan käyttämän kielen vuoksi. Monessa kirjassa kuvataan kauheita asioita joita tapahtuu sekä aikuisille että lapsille mutta kirjailijan käyttämät murreilmaisut tekivät niistä erityisen kuvaavia ja etelän ihminen voi vain kadehtia rikasta kieltä ja kuvaavia adjektiiveja. Huomasin kirjan luettuani ymmärtäväni paljon paremmin myös rovaniemeläistä työkaveriani jonka roisia kielenkäyttöä ajoittain saanut kauhistella – sehän onkin ihan arkikieltä !

    Jaksakaa jonottaa !!!

    SatuK

  2. Vahva kirja! Kielellisestikin upea suoritus. Saamansa suitsutuksen arvoinen. Panee kyllä ajattelemaan, oikeuttaako suurikaan rakkaus mihin tahansa tekoihin kilpailijan voittamiseksi. Joissakin kohdin oli sattumuksia jo vähän liikaakin: alkoi tuntua hieman Kaunillta ja rohkeilta. Mutta miinukset jäävät pieniksi ansioiden rinnalla, joista mainittakoon aihepiirin asiantuntemus ja mahtava luonnonkuvaus. Suosittelen minäkin! P.M.

  3. Sanattomaksi vetää tämä kirja. Niin upea kieleltään ja väkevä tarinaltaan. Koskettavuutta lisäsi entisestään se, että samanaikaisesti kun luin kirjaa, uutisoitiin Syyriassa paljastuneesta naisten ja lasten joukkomurhasta. Tuntuu sietämättömältä ajatella, että kirjan tunnelmat ovat tälläkin hetkellä jossain täyttä totta. Edellisten kommentoijien tapaan suosittelen kirjaa, myös kaltaisilleni sotakuvauksia viimeiseen asti välttäville. Oikeaan osoitteeseen on Runeberg-palkinto mennyt. Ehkä luemme myös Liksomin Hytti nro 6:n?

  4. Hei! Lukupiirikirja on nyt kannesta kanteen luettu, ja edelleen olen ensimmäisen kommenttini takana. Eli kirja oli hyvin järisyttävä lukukokemus. Teksti on välillä hyvin voimallista ja ronskia, mutta samalla hurjan kaunista ja herkkää. Ihan merkillinen yhdistelmä, joka saa minut ihmettelemään kuinka joku voi noin ihmeellisesti kirjoittaa. Jos tämä kirja ei jää kirjallisuuden historiaan, niin mikähän sitten.
    Kirjan kronologinen päällekkäisyys sai minut välillä vähän takeltelemaan. Jouduin selailemaan taaksepäin, että mikähän aika nyt onkaan menossa. Olivat niin lähekkäisiä tapahtumia. Mutta ei se kirjaa yhtään huonommaksi tehnyt, jännitys vain tiivistyi. Kätilön luettuaan ei voi muuta kuin ihmetellä, että kyllä ihminen sitten on kumma eläin. Poikkeusaika saa ihmisen toimimaan poikkeuksellisesti, niin hyvässä kuin pahassa.
    Eli jaksakaa jonottaa edelleen, jos ette vieläkään ole kirjaa saaneet!!!
    Unohtumattomia lukukokemuksia!
    t. Sirkka K.

  5. Kuuntelin tämän äänikirjana, kun siihen oli paljon lyhyempi jono. Niinpä tuo Sirkan mainitsema kronologinen vaihtelu aiheutti hieman ongelmia. Kirjassa olisi ollut helpompi palata takaisin selaamaan, että mikäs aika nyt olikaan menossa. Mutta toisaalta Eija Ahvo oli erinomainen lukija ja murteesta sai enemmän irti äännettynä kuin olisi saanut pelkästään luettuna.

    Pidin kirjassa eniten Lapin sodan kuvauksista, sillä se kuitattiin aikanaan koulussa hyvin vähällä. Kettu oli selvästi tehnyt tutkimustyötä historiallisen todenmukaisuuden tavoittamiseksi. Titovka oli minulle täysin vieras paikka, en ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta vankileiristä. Googlasin lisätietoa, ja törmäsin Pekka Jaatisen keräämään mielenkiintoiseen kuvasivustoon. Täytyy varmaankin tutustua Pekka Jaatisen tuotantoon, jossa käsitellään nimenomaan Lapin sotaa, sen verran aihe jäi kiinnostamaan Kätilön jälkeen.

    Kieli tuntui roisilta, mutta tämä on tainnut perinteisesti olla tapana Lapissa – sellainen vaikutelma ainakin tulee kun katsoo vaikkapa paikannimiä kartasta. Myös eritteitä ja hajuja käsiteltiin suorastaan inhorealistisesti, välillä tulikin mieleen Mikael Niemen tuotanto.

    Luonnonkuvaus oli myös minun mieleeni. En ole ikinä käynyt Rovaniemeä pohjoisempana, mutta nyt alkoi tehdä mieli matkustaa ihan pohjoiseen.

    P. M.:n tavoin olen sitä mieltä että yhteensattumia oli paljon, mutta koska kirjan muut ansiot olivat niin vahvat, niin mitä siitä. Mieleenpainuva kirja jossa on suuri tarina.

    Jenni

  6. Kovin oli varattu tämä kirja täällä Pohjois-Pohjanmaan kirjastoissakin, joten tein poikkeuksen ja ostin sen itselleni kirjakerhosta.

    Tämä kirja nousi yhdeksi siihen parhaimmistoon, joita olen koskaan lukenut! Lukeminen oli tosin alussa kankeaa; minäkin koin kirjan tapahtuma-ajankohtien vaihtelun hankalaksi, Mutta päätin, etten anna sen häiritä ja niinpä kirja veti välillä lähes maagisesti äärelleen jatkamaan lukemista. Annoin tekstin ja kirjan tapahtumien viedä mukanaan ja nautin kielestä ja tarinasta suunnattomasti.

    Tätä kirjaa voisin kuvata sanalla aistillinen monessa mielessä. Tekstissä kuvatut tuoksut, hajut, maut ym. pystyi lähes itsekin tuntemaan. Villisilmän rakkaus Johaniin oli kuvattu myös hyvin fyysiseksi. Kuvaukset lapin maisemista toi silmien eteen pohjoisen tunturit ja jängät tuulineen kaikkineen.

    Järkyttävää luettavaa oli kuvaus Titovkasta ja siellä tapahtuvista julmuuksista ja raakuuksista. Sota voi tehdä ihmisestä tunteettoman pedon toista ihmistä kohtaan. Kuvaus Villisilmän rakkaudesta ja huolenpidosta Masha-tyttöä kohtaan toi kuitenkin tuohon maailmankolkkaan pienen lämmön ja inhimillisyyden tunnun.

    Katja Kettu on kirjoittanut ikäisekseen kirjailijaksi (s. 1978) mielestäni kypsää ja ”hetelmällistä” tekstiä. Kirja jää mieleen pitkäksi aikaa ja kiinnostus hänen aiempaa tuotantoaan kohtaan kyllä heräsi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s