14.7. Lukuvinkki: meri antaa, meri ottaa

Ihmissatama

Lindqvist, Johan Ajvide

Ihmissatama

Gummerus, 2009

Johan Ajvide Lindqvisthan nousi kuuluisuuteen erinomaisella kirjalla Ystävät hämärän jälkeen ja siitä tehdyllä elokuvalla. Seuraava lukemani Kuinka kuolleita käsitellään oli omituinen sekoitus splatteria ja ihmissuhteita, joten tartuin vähän epäillen Ihmissatamaan.

Vuonna 2009 julkaistu Ihmissatama oli kuitenkin pääpiirteissään positiivinen yllätys ja piti kauhukirjallisuuden ystävää otteessaan loppumetreille saakka. Kirjan tapahtumapaikkana on syrjäinen saari, jonne lomailemaan tullutta kolmihenkistä perhettä kohtaa kauhea tragedia, kun pieni Maja-tyttö katoaa jäljettömiin.

Domaröllä lapsuuskesänsä viettänyt Anders palaa saarelle  parisuhteen rikkouduttua, ja pikku hiljaa alkoholismiin vaipuneelle Andersille alkaa selvitä, että tyttären katoaminen ei ole ainutlaatuinen tapahtuma syrjäisellä saarella. Meressä on jotakin outoa näillä seuduin, ja Andersin oma isoäiti on yksi salaisuuden varjelijoista…

Lopussa mennään vähän yli äyrään, mutta kaiken kaikkiaan Ihmissatama on suositeltava jännitys-/kauhukirja ja Lindqvist on myös erinomainen ihmiskuvaaja.

Kirjan saatavuus Ratamo-kirjastoissa

Katja Valjakka

PS. Pieni kommentti koskien kirjavinkkejä yleensä: taannoin Vartin tekstiviesteissä esitettiin, että eri foorumien kirja-arvosteluissa (HS.fi, Lukuvinkkeli) on samankaltaisuuksia. Omalta osaltani haluan sanoa, että toki tänne kirjoittaessani tulen mielelläni lukeneeksi myös muiden samasta kirjasta kirjoittamia kirja-arvosteluita. Joskus muheva lauserakenne tai erityisen hyvä huomio voi tarttua päähän ja tekstiin, varsinkin jos kiireellä kirjoittaa, mutta tarkoituksellista matkimista tuskin kukaan tänne kirjoittaneista haluaa harrastaa…

 

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”14.7. Lukuvinkki: meri antaa, meri ottaa

  1. Ihmissatama luettu. Ja todettu, että vaikka oli mukava siinä alussa tietää saaren synnystä ja sen kasvustosta, niin kyllä se tyrnin jauhaminen meni ihan yli. Kuvaus Andersin ja Cesilian rakkauden ensihetkistä oli kaunista, kunnes sana kikkeli vei herkkyyden tipotiehen. Ehkä jollakin muulla sanalla kuvattuna kyseinen nuoruuden herkkä hetki olisi säilynyt. Myöhemmin kuvaus Cesilian, Andersin ja Majan matkasta majakalle tuntui hyvinkin todelliselta, hyvin kuvattu maisemaa. Ehkä itse majakoissa kolunneena tunsin kulkevani jäällä ja mielessäni tutkivani majakan sopukoita. Ajatellen mihin Maja olisi voinut kadota. Siihen asti tarina kiinnosti, mutta sitten se muuttui oudon sekavaksi, mystiseksi, spirituksineen ja myöhemmin raakoine Hubba Bubbineen. Ihan seko.
    Sitten taas välillä niin suloisen iäkkään parin, kuin Simonin ja Annan rakkauden yltiömäisesti, selvästi yksityiskohdilla herkutellen kerrottu seksielämä alkoi ällöttää. Ei vaan sopinut tähän tarinaan. Heistä olisi saanut kirjoitettua ihan oman romaanin. Onneksi kirja sitten tuli loppupisteeseen. Ja voin palauttaa sen kirjaston hyllyyn.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s