Giordano, Paolo
Alkulukujen yksinäisyys
WSOY, 2010
Kirjan kirjoittaja Paolo Giordano (s. 1982) on italialainen fyysikko. Hänen esikoisromaaninsa Alkulukujen yksinäisyys on kirjoitettu niin kauniisti, että lukijan on vaikea olla itkemättä kirjaa lukiessaan. Kirjailija on valinnut alkuluvut romaaninsa kantavaksi metaforaksi. Alkuluvut (esim. 2, 3, 5 ja 7) ovat jaollisia vain ykkösellä tai itsellään.
Kirja kertoo Alicesta ja Mattiasta, joiden tarinaa seurataan lapsuudesta varhaiseen aikuisuuteen. Kummankin päähenkilön elämää hallitsee lapsuudessa koettu tragedia. Alice rampautuu laskettelumäessä ja kasvaa anorektikoksi. Matemaattisesti lahjakas Mattia puolestaan tuntee syyllisyyttä kehitysvammaisen kaksossiskonsa katoamisesta ja viiltelee itseään. Kovia kokeneiden Alicen ja Mattian kohtalot erottavat heidät ikätovereistaan ja vetävät heitä yhteen.
Paolo Giordano kuvaa kauniisti ohi ajautuvia rakastavaisia. Alice ja Mattia tuntevat kuuluvansa yhteen, mutta heidän väliinsä tulee aina jokin este. Kertomus osoittaa hyvin sen, miten pienestä onni on kiinni. Ihmiset ovat pakotettuja tekemään elämäänsä koskevat valinnat muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista saamme monesti maksaa koko loppuelämämme.
Kirjan lopussa paljastuu kipeä oivallus elämästä. Emme selviä sattuman ohjaamasta elämästä pelkästään turvautumalla toiseen, vaan meidän pitää löytää piilossa olevat voimavaramme ja niiden avulla löytää elämällemme suunta. Oivallus oli erittäin kipeä ja kurkkua kuristava varsinkin siitä syystä, että itse odotin kirjalle onnellista loppua.
Kirja on erittäin loistava lukukokemus, joka tuntuu sekä päässä että sydämessä. Tarina pitää lukijansa hyvin otteessaan, se ei koskaan vie lukijaa sinne minne hän luulee olevansa menossa. Kirjaa on vaikea laskea käsistään, kun sen lukemisen on aloittanut.
Mervi Jokinen