Avainsanaan ‘sarjakuvat’ liitetyt artikkelit
5.5. Mummo rokkaa!
Mummo
Nykänen, Anni
Sammakko, 2010
Varoitus! Kemin sarjakuvapäivillä 2009 vuoden parhaaksi valittua ja tänä vuonna Sarjis-Finlandia –ehdokkaana ollutta Mummoa lukiessa joutuu nauramaan ääneen.
Kustantajansa julkaisemassa Sammakon Sanomat -lehdessä Anni Nykänen kertoo saaneensa idean sarjikseen uimahallilla saunoneista mummoista, joten ei liene ihme, että Mummo muistuttaa aikalailla omaa mummoani. Minunkin mummoni joi marketista hamstrattua kahvia mieluiten tassilta, säästi kaikki purkit, purnukat ja pussinsulkijat, keitti toukkaista mannapuuroa, ruokki lapsenlapsensa ohella kissat, koirat ja naapurin kakarat, poimi ja säilöi joka vuosi sieniä ja marjoja reilusti yli oman tarpeen, keräsi alennuskuponkeja, rypytti noin sata piirakkaa kymmenessä minuutissa ja tiesi tasan tarkkaan naapuriensa tulemiset ja menemiset.
Suosittelen Mummoa mummoille ja papoille, heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen sekä kaikille, jotka ovat pitäneen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta.
Suositeltavaa on myös saapua paikalle kun Kiroileva Siili-sarjiksesta tunnettu Milla Paloniemi ja Anni Nykänen saapuvat keskiviikkona, toukokuun 11. päivä klo 18 vierailulle Hyvinkään pääkirjastoon.
Ira Palvanen
8.10. Koti-isä diktatuurissa
Merkintöjä Burmasta
DeLisle, Guy
WSOY, 2008
Kanadalaisen sarjakuvataiteilija Guy DeLislen reportaasisarjakuva syntyi hänen asuessaan 2005-2006 Burmassa, Lääkärit ilman rajoja –järjestössä (Médecins sans frontières, MSF) työskentelevän vaimonsa ja pienen Louis-poikansa kanssa.
Koti-isänä DeLisle tutustuu burmalaiseen elämänmenoon, johon kuuluvat sotilasjuntan määräämät lukuisat rajoitukset, sensuuri, sähkökatkot ja buddhalaisuus. Hän kommentoi vinosti hymyillen Burman, nykyisen Myanmarin, takapajuisuutta ja Aung San Suu Kyin kotiarestia, kertoo burmalaisten arjesta, MSF:n toiminnasta syrjäseuduilla ja ihmettelee diplomaattien ja muiden ulkomaalaisten suojattua luksuselämää.
DeLislen piirrostyyli on hyvin maltillista ja selkeää, tarina etenee kronologisesti päiväkirjan omaisin ”merkinnöin” ja ”ruudun sisältö” on helppo hahmottaa. Mainio sarjakuva, joka on kantaaottava ja kriittinen, silti viihdyttävä.
Ira Palvanen
Tarkista saatavuus Ratamosta:
29.1. Sarjispläjäys
Muhonen, Anne: Sydänääniä
Lietzén, Mika: Tarinoita lännestä
Anne Muhonen on tehnyt aiemmin tarinoita Adasta, nuoresta goottitytöstä. Sydänääniä- kirjassa piirtojälki on naivistisempi ja (suokaa anteeksi adjektiivi) sunnuntaistrippimäisempi. Sydänääniä on sarjakuvapäiväkirja esikoisen odotuksesta, ja sisältää älykkäitä tuokiokuvia ja nasevia huomioita parisuhteesta ja naisen omasta kehityksestä äidiksi.
Mika Lietzénin Tarinoita lännestä muistuttaa tunnelmaltaan Grönroos & Rantion loistavia Pieniä julmia tarinoita. Pääosassa ovat ihmisten välillä syntyvät hiljaiset hetket, jotka välittyvät hyvin vähäelkeisestä piirrosjäljestä. Tekstiä on vähän mutta riittävästi, tärkeintä on tunnelma.
Katja Valjakka
Sydänääniä Ratamo-kirjastoissa
1.10. Pieniä voittoja itsestä ja elämästä
Pieniä voittoja
sekä Pieniä voittoja 2: Elämän oppitunnit ja Pieniä voittoja 3: Millä on väliä
Manu Larcenet
Pieniä voittoja on ranskalaisen sarjakuvataiteilija Manu Larcenetin loistotyötä. Sarjan ensimmäinen osa suomennettiin 2006 ja uusin kolmas osa on juuri ilmestynyt. Sarjan neljäs osa Planter des clous julkaistiin Ranskassa tänä vuonna.
Pieniä voittoja on kolmekymppisen Marcon hieman melankolinen, huumorilla höystetty tarina. Marco on valokuvaaja, joka sarjan ensimmäisessä osassa kyllästyy työhönsä ja muuttaa säästöjensä turvin maalle. Marco luovii paniikkihäiriön aiheuttamien ongelmien sekä perhe- ja naissuhteiden aallokossa. Aina välillä saavutetaan kuitenkin niitä arkielämän pieniä voittoja, jotka auttavat jaksamaan eteenpäin.
Larcenetin hahmot ovat monitahoisia. Sarjakuvan kautta hän käsittelee vakavia asioita ja herättää lukijan pohtimaan omaakin elämäänsä. Larcenet on noussut yhdeksi ehdottomista suosikkisarjakuvataiteilijoistani, ja odotan innolla saavani kolmannen osan luettavakseni.
Katja Valjakka
2.7. Luurangot kaapista ulos
Pieni kuolema
Korpela Aarni
Aarni Korpelan Pieni kuolema- stripit ovat hykerryttäviä, ja sijoittuvat suomalaisen sarjakuvan kärkeen oivaltavuudessaan ja eleettömyydessään. Sarjaa on julkaistu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä vuodesta 2003 lähtien.
Korpela on käyttänyt luurankohahmoja myös muissa taidemuodoissa. Vuonna 2004 ja 2005 pidetyissä näyttelyissä Korpela kertoi luurankokuvien muistuttavan siitä, että elämme olemattomuuden ja olemattomuuden välissä: että elämä on kallisarvoista mutta ei kovin vakavasti otettavaa.
Pieni kuolema- albumin lukaisee nopeasti, mutta strippeihin on hauska palata uudelleen ja uudelleen.
Kirjan saatavuus Hyvinkään kirjastoissa
Katja Valjakka
