Avainsanaan ‘perhe’ liitetyt artikkelit
11.2. Hieno ja mukaansatempaava lukuromaani
Oates, Joyce Carol
Haudankaivajan tytär
Otava, 2009
Haudankaivajan tytär oli ainakin minulle sellainen romaani, jota unohtui lukemaan kolmeksi tunniksi, ja harmitellen laski käsistään koska oli ihan pakko jo mennä nukkumaan.
Monitasoinen romaani kertoo juutalaisen pakolaisperheen tyttärestä Rebecca Schwartista ja hänen perheestään 1940-luvulta 1990-luvulle. Heiveröinen tyttövauva syntyy laivassa New Yorkin satamassa. Perheen isän Jacobin ja äidin Annan mielet eivät kestä pakolaisuutta, synkkiä salaisuuksia, aseman huonontumista, amerikkalaisten pilkkaa. Seuraa perhehelvetti, jossa pahimmin kärsivät perheen kolme lasta.
Oates on mestari yllättävissä juonenkäänteissä ja jännityksen ylläpidossa, siksi loppu on usein hänen kirjoissaan jonkinlainen antikliimaksi. Henkilöhahmot Rebeccaa lukuunottamatta ovat aika ohuita, ja tuntuvat palvelevan vain kerronnallisia päämääriä. Tarina on silti koskettava , antaen ajattelemisen aihetta siitä mitä taakkoja siirrämme seuraavien sukupolvien kannettavaksi ja miten vaikea niitä on karistaa yltään. Hieno Hegelin anekdootti ”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa” kiteyttää tämän kirjan loistavasti.
Katja Valjakka
20.1. Koskettava lapsuuskuvaus
Franzén Peter
Tumman veden päällä
Tammi 2010
Lukuvinkkeli palaa lomilta Peter Franzénin osin omaelämäkerrallinen esikoisromaani kainalossaan.
Näyttelijänä paremmin tunnetun Peter Franzénin Tumman veden päällä kertoo kuusivuotiaan Peten tarinan. Tarina sijoittuu 1970-luvun Keminmaalle. Pete asuu uusperheessä, jonka elämää varjostaa isäpuolen väkivaltaisuus.
Kirjassa Pete joutuu säännöllisesti todistamaan pahoinpitelyä sekä perheväkivaltaa ja jopa itse kokemaan sitä. Pakenemiset äidin kanssa isovanhempien luokse turvaan ovat arkipäivää Peten lapsuudessa. Vaikka kirjan kuvaukset keskittyvät pääsääntöisesti jännittyneeseen ja turvattomaan ilmapiiriin, niin kirja tuo hyvin esiin myös sen, että Petellä on ympärillään hyviä ihmisiä: mummo ja pappa sekä äiti ja pikkusisko Suvi.
Kirjan kieli on helppolukuista ja kerronta suoraviivaista. Franzén tavoittaa hyvin lasten tavan katsoa maailmaa. Kirjan avulla lukija voi heittäytyä muistelemaan myös omaa lapsuuttaan. Minun mieleeni kirja toi elävästi lapsuuden voinhakureissut Ruotsiin.
Kirja on hyvä lukukokemus, vaikkakin Peten ajatukset sekä äidin selviytymistarina ovat koskettavaa luettavaa.
Mervi Jokinen
29.6. Lapsia ja vanhempia
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa
Dorrestein, Renate
WSOY, 2009
Kahden teini-ikäisen äiti Heleen kärsii kuumista aalloista ja kuivuudesta, sinänsä mukava aviomies enimmäkseen ärsyttää ja perheyrityksen pyörittäminen vaatii osansa arjesta. Heleenin alamäki alkaa kun hänen virkeä, 8-kymppinen äitinsä saa aivoinfarktin ja dementoituu hetkessä. Vaikka Heleen käy päivittäin katsomassa äitiään laitoksessa, tuntee hän siitä huolimatta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Samalla äidin avuttomuus ja arvaamaton käytös palauttavat mieleen muistot lapsuuden laiminlyönneistä.
Nimen perusteella odotin hilpeää tarinaa keski-ikäisen naisen ruuhkavuosista, joten taisin hieman pettyä kirjan arkiseen surkuhupaisuuteen. Teksti kyllä huvittaa, naurattaakin, mutta on samalla vakava ja kovin todenmakuinen. Lukija ei voi olla pohtimatta vanhempiensa, tai omaa, ikääntymistään. Miten vanhemmat pärjäävät ja kuinka heidän hoitonsa tarvittaessa järjestyy? Entä miten haluaisi itseään kohdeltavan kun on liian vanha ja heikkokuntoinen huolehtimaan itsestään?
Ira Palvanen
14.4. Kulttuurien kohtaamisia arjessa
Amerikan lapset
Anne Tyler
Otava, 2008
Amerikan sanotaan olevan kansojen sulatusuuni, mutta se “sulatus” ei suinkaan ole aina kovin helppo prosessi.
Periamerikkalaiset Donaldsonit ja iranilaistaustaiset Yazdanit saavat samaan aikaan adoptiotyttären Koreasta. Erilaisista taustoista huolimatta varsinkin Donaldsonit ovat innokkaita solmimaan ystävyyden ja kehittämään yhteisiä traditioita. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, mutta myös aitoja tunteita syntyy ja perheiden elämät lähentyvät vuosien vieriessä.
Tylerille ominaiseen tapaan kirjassa ei ole suurta dramatiikkaa, vaan kertomus kietoutuu arjen pienten tapahtumien ympärille. Teemana on kuuluvuuden käsite: mistä tunne syntyy, voiko sitä pakottaa? Mitä oikeastaan tarkoitetaan kun sanotaan: tänne minä kuulun?
Katja Valjakka
