Verkkolukupiiri: helmikuu
tammikuu 20, 2012 at 4:54 pm 3 kommenttia
Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Nick Hornbyn Alas on pitkä matka. WSOY:n sanoin:
“Mitä yhteistä on elämänsä tyrineellä talkshow-isännällä, aivokuolleesta pojastaan yksin huolehtivalla äidillä, apulaisopetusministerin sekopäisellä punkkarityttärellä ja rocktähtihaaveistaan luopuneella pizzalähetillä? Eipä juuri muuta kuin satunnainen kohtaaminen tornitalon huipulla, missä uudenvuoden yönä tuntuu suorastaan parveilevan itsemurhakandidaatteja.
Kuka ehti paikalle ensin? Kenellä on painavimmat syyt päiviensä päättämiseen? Koska asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, Martin, Maureen, Jess ja JJ jatkavat kukin tarinaansa – ainakin etappi kerrallaan. Ensin pitää oikoa kärsittyjä vääryyksiä ja antaa opetuksia muutamille mätäpaiseille. Katolle voisi kiivetä myöhemminkin…
Alas on pitkä matka leikittelee kylmänviileällä aiheella, mutta sympaattiset, elämäänsä uutta sisältöä rakentavat sankarit tuovat tarinaan lämpöä ja lohtua.”
Maija N
Kategoria/t: Verkkolulupiiri. Avainsana/t: kaunokirjallisuus, verkkolukupiiri.
1.
Nimetön | tammikuu 31, 2012 10:17 pm
Kiitos taas hauskasta lukukokemuksesta. Enpä olisi keksinyt lukea tätäkään kirjaa ilman lukupiiriämme. Huikea tarina vaikeasta, ajankohtaisesta aiheesta. Miten vain saisi ohjatuksi “kandidaatit” tällä tavalla yhteen? Kukin henkilö oli piirretty taitavasti, ja huumori oli todella hersyvää.
P.M.
2.
Nimim. Vertaistukirymiä kaikille | helmikuu 15, 2012 3:28 pm
Minusta tämä kirja kuvaa mainiosti vertaistukiryhmää, joka näytti syntyvän spontaanisti ihmisistä, joiden kaikkein vähiten uskoisi hakeutuvan sellaiseen. Ryhmän “vetäjäksikin” valikoituu Jess, jonka puutteelliset sosiaaliset taidot, etenkin hienotunteisuuden puute eivät ollekaan sovi hyvälle ryhmänohjaajalle ja uhkaavat toistuvasti hajottaa ryhmän. Hänen kaipuunsa yhteisyyteen, ja hämmästyttävä aktiivisuutensa ryhmän koossapitämiseksi korvaa näitä puutteita, ja kerta toisensa jälkeen vastahakoisimmatkin kirjan henkilöistä kokoontuvat yhteisiin tapaamisiin. Jopa yhteiselle matkalle ja vielä sen epäonnistuttuakin jatkavat ystävyyttään. Sillä kai tätä siksi voi sanoa: puutteellisten, itsekeskeisten ja keskenään riitelevien, mutta välillä myötätuntoisten, anteeksiantavien, suvaitsevaisten ja rakastavienkin ihmisten ystävyydeksi, joka varmaankin kannattelee heitä taas seuraavat puoli vuotta. Karkeudet olivat mielestäni luotaantyöntäviä kirjallisessa muodossa, henkilöjen luonteenpiirteet olisivat selvinneet ilman niitäkin. Siinä olen Maureenin kanssa samoilla linjoilla.
3.
kirjavinkit | helmikuu 20, 2012 3:41 pm
Hei vaan,
Raju flunssa vei viikon sairaslomalle ja lukeminenkin jäi. Tästä johtuen kommenttini on myöhässä, mutta tulossa on
.
Maija N