Verkkolukupiiri: lokakuun kirja
syyskuu 23, 2011 at 9:46 pm 5 kommenttia
Hei kaikille ja pahoittelut että lokakuun kirja “julkaistaan” vähän jälkijättöisesti. Otetaan työn alle loistavia arvosteluja saanut Olli Jalosen Poikakirja!
Tässä Otavan esittely:
Kertomus 1960-luvun Suomesta koulupojan silmin on
hypnoottinen lukukokemus.
Olli on tavallinen kansakoulupoika, joka lukee Pikku Jättiläistä, pelaa Fortunaa ja rakentelee kaverien kanssa omatekoisia pommeja. Sisaria on neljä, Anna-Liisa ja kaksoset ovat vanhempia, Pieni vuoden nuorempi. Pieni ei käy koulua ja on erilainen kuin muut.
Kuusikymmenluvun todellisuuteen kuuluvat jatkosodan arvet yhtä itsestään selvästi kuin Animalsin House of the Rising Sun. Suurvaltojen Mars-lennot muovaavat poikien tajuntaa siinä missä opettajan Suur-Suomi-fantasiat.
Koulupojan yhtä aikaa universaaliin ja aikaan sidottuun maailmaan kuuluvat niin tytöt ja rakkaus kuin välituntien armoton kenttäoikeus. Linja-autossa matkaa näyttelyvalas, haudat sortuvat sorakuoppaan. Kaikki on totta ja läsnä, eikä salaisuuksia paljasteta kenellekään.
Olli Jalonen piirtää herkkien, latautuneiden yksityiskohtien kautta kuvaa Suomesta vanhan ja modernin leikkauspisteessä.
Olli Jalonen (s. 1954) on maamme tunnustetuimpia prosaisteja. Kriitikko Pekka Tarkka on luonnehtinut häntä kirjallisuutemme kruununjalokiveksi. Jalonen on saanut mm. Finlandia-palkinnon, J. H. Erkon, Kalevi Jäntin ja Eino Leinon palkinnon sekä kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Oivallisia lukuhetkiä,
Katja Valjakka
Kategoria/t: Ei kategoriaa. Avainsana/t: .
1.
Jenni | syyskuu 24, 2011 12:20 am
Jahuu!!! Olen halunnut lukea kirjan sen ilmestymisestä lähtien, mutta koskaan ei ole tuntunut olevan aikaa sille. Nyt sille on siis “pakko” löytää aikaa lukupiirin vuoksi.
2.
Nimetön | lokakuu 3, 2011 1:48 pm
Aivan! Olen itsekin ollut lapsi/koululainen 1960-luvulla, nyt on mukava taaas palata niihin tunnelmiin.
Lukuiloa! t. Sirkka K.
3.
Nimetön | lokakuu 8, 2011 8:44 pm
Tämäpä sattui! Poikakirja luettiin syyskuun kirjana toisessa lukupiirissä, johon osallistun.Jatkamme siis perehtymistä poikien maailmaan. Tässä kirjassa tytöt ovat mukana vain sisarusten ja serkkujen hahmossa. En muista kerrottiinko kirjassa, miksei Ollin luokalla ei ole yhtään tyttöä, vaikka sekaluokat olivat tuon ajan kansakoulussa, jota minäkin kävin, vallitseva käytäntö. Toisin kuin oppikoulussa, missä tyttö- ja poikalyseot saivat vielä odottaa avaamistaan vastakkaiselle sukupuolelle. Itse kävin yhteiskoulua, mutta olin kolme keskikoulun ylintä luokkaa tyttöluokalla, koska ikäluokkani tyttöjä oli jostain syystä kertynyt runsaasti poikia enemmän.
4.
Nimetön | lokakuu 25, 2011 4:20 pm
Eikö lokakuun kirja ole herättänyt enempää ajatuksia, vai enkö vain löydä niitä?
5.
Nimetön | lokakuu 27, 2011 9:36 am
Hei,kommenttini on hävinnyt jonnekin! Pidin kirjasta kovasti. Ja olin koululainen ja lapsi melkein samaan aikaan kuin Olli, joten tutulta tuntui. Nekin kuvaukset seurustelusta yhden ja saman ystäväperheen kanssa.
Mielenkiintoista oli seurata Ollin kasvuprosessia, kun hän oppi, että osa asioista oli opittava pitämään sisällään, jotta niillä ei vaivaisi läheisiään. Onko tämä hyväksi vai pahaksi? P.M.