Archive for syyskuu, 2008
24.9. Fantasiaa ja filosofiaa
Valkoiset omenat
Jonathan Carroll
Carrollin Valkoiset omenat (Loki-kirjat 2006) on hämmentävä ja ilahduttava aikuisten satu. Naistenmies Vincent Ettrich huomaa kuolleensa ja palanneensa elävien kirjoihin. Vincentin haki kuolleista Isabelle Neukor, Vincenten elämän rakkaus. Isabelle odottaa lasta, josta on tuleva jotain suurta. Absurdi juoni kietoutuu loistavan kerronnan lomaan.
Valkoiset omenat on pohjimmiltaan rakkaustarina, jolla on positiivinen sanoma. Carroll yllyttää lukijan pohtimaan omaakin elämäänsä päähenkilönsä viidellä kysymyksellä: Mitkä kolme ateriaa haluaisit syödä uudestaan? Mitkä kaksi esinettä haluaisit takaisin? Mikä on se yksi teko elämässäsi, jonka eniten haluaisit peruuttaa tai pyyhkiä pois? Kenet – yhden henkilön – haluaisit nähdä taas? Minkä kokemuksen haluaisit kokea uudestaan?
Carrollin keitokseen on ripoteltu aimo annos fantasiaa, mutta hän onnistuu kutomaan tarinan kuitenkin joten kuten “järjellisesti” kasaan. Tyylillisesti Carroll ja Steven Hall Haiteksteineen ovat samoilla linjoilla. En voi kuin ihmetellä, miksi Carrollilta ei ole suomennettu Valkoisten omenoiden lisäksi kuin esikoisteos (sekin loistava) Naurujen maa. Valkoisten omenoiden jatko-osa “Glass Soup” ilmestyi englanniksi 2006 ja uusin “The Ghost in Love” tänä syksynä.
Katja Valjakka
Add comment syyskuu 24, 2008
17.9. Taiteen ja historian liitto
Sininen neito
Susan Vreeland
WSOY, 2001
Sininen neito on hurmaava kirja, jossa seurataan maalauksen tarinaa nykyajasta menneisyyteen ja luotsataan lukija läpi vuosisatojen. Kerronta on oivaltavaa, ja alun perin aikakauslehteen kirjoitetuista novelleista muodostuu ehjä romaani.
Tarina alkaa, kun kuvataiteenopettaja Richard saa kutsun opettajakollegansa luokse. Kollega näyttää hänelle aarteensa, maalauksen, jonka väittää olevan aito Vermeer. Jan Vermeeriltä (1632-1675) tunnetaan vain 35 varmasti hänen maalaamaansa teosta, joten uuden löytyminen olisi suuri uutinen. Taulu esittää nuorta tyttöä sinisessä mekossa ja ruosteenpunaisessa hameessa avonaisen ikkunan edessä.
Kirja kerii auki taulun tarinaa läpi historian, ja lukija tapaa kaikki omistajat - lopulta itse Vermeerin ja taulun tytön. Tuokiokuvat näiden ihmisten elämästä ovat sävyltään surumielisiä ja koskettavia. Kun kirjan saa loppuun, tekee mieli aloittaa uudelleen “takaperin” lukien.
Katja Valjakka
Add comment syyskuu 17, 2008
9.9. Populaaria naishistoriaa
Diktaattorien naiset
Antje Windgassen
Diktaattorien naiset tarjoaa läpileikkauksen kahdentoista naisen elämään. Yhteistä heille on se, että heidän puolisonsa olivat totalitaarisia poliitikkoja, “diktaattoreita”. Mukana ovat muun muassa Stalinin kolme vaimoa, Rachaela Mussolini, Eva Péron ja Margot Honecker.
Kirja on helppolukuinen ja sellaisia poliittisesta historiasta kertovia teoksia ei ole liikaa. Historiankirjoitus on tallentanut pitkälti miesten historiaa, sillä miehet ovat olleet toiminnan keskipisteessä kuninkaina, poliitikkoina, paaveina – sekä historiankirjoittajina. Windgassen osoittaa, että taustavoimilla on vaikutusta, ja joissain tapauksissa diktaattorien vaimot olivat itsekin aktiivisia poliittisia toimijoita.
Rakastivatko nämä naiset miehiään vai valtaa? Miten aviomiesten hirmutöiltä saattoi sulkea silmänsä ja tarjoilla sunnuntaina kahvia ja pullaa kaikessa rauhassa? Windgassen kysyy kärjistettyjä kysymyksiä ja vastaa samaan tapaan, ja kirjan ote onkin välillä kiusallisen lähellä keltaista lehdistöä.
Kyllähän kulmakarvat kohoavat, kun lukee Elena Ceausescun toimineen prostituoituna tai puhemies Maon vaimon maanneen tiensä puoluehierarkiassa ylöspäin. Samalla ei kuitenkaan voi välttyä tirkistelyn tunteelta, ja Diktaattorien naisten kategorisoiminen tietokirjaksi ei oikein tunnu sopivalta. Windgassen tuomitsee diktaattorien vaimot, ja houkuttelee lukijan samalle linjalle.
Kirja on kevyt historiallinen iltapala, ja sellaisena sitä voi suositella.
Katja Valjakka
Add comment syyskuu 9, 2008
4.9. Viettelevä klassikko
Aikuisten naisten ihanuudesta – András Vajdan eroottiset muistelmat
Stephen Vizinczey
Vizinczeyn ainoa suomennettu teos on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1965. Tällöin kirjan taustatapahtumat, eli toisen maailmansodan kauhut ja Unkarin kansannousu vuonna 1956 olivat vielä tuoretta lähihistoriaa. Näissä puitteissa nuori András Vajda varttuu pojasta mieheksi ensin viattomasti ihmetellen naisten viehkeyttä, sitten todellisen lumouksen löytäen.
Kirjan teksti on jouhevaa ja ajatonta, täynnä lempeitä filosofisia oivalluksia, jotka kietoutuvat seksuaalisuuden mysteereihin. “Eroottiset muistelmat” ovat älyllisiä tutkimusmatkoja nuoren miehen ja vanhemman naisen väliseen suhteeseen. Kirjaa on verrattu Henry Millerin tuotantoon, mutta Vizinczey ei ole lainkaan niin raadollinen, hyvässä tai pahassa.
Kirjan András on satunnainen rakastaja, vierailija naisten elämässä. Näin lukija tutustuu moneen naiseen, ja jätetään miettimään, miten hänelle jatkossa olisi käynyt. Mutta András jatkaa seuraavan lumouksen syliin ja edellisestä valloituksesta jää vain katkeransuloinen muisto.
Katja Valjakka
Add comment syyskuu 4, 2008


