10.7. Vuosi 80-luvulta
Black Swan Green
Mitchell, David
Sammakko, 2009
Loistava kasvutarina kuvaa 13-vuotiaan Jason Taylorin elämää 1980-luvun alun englantilaisessa pikkukylässä. David Mitchellin neljännen romaanin henkilöhahmot ovat uskottavia, ja tarina on elämänmakuinen ja aito.
Jason kamppailee kouluhierarkian, perheongelmien ja änkytyksen kourissa, mutta onneksi elämä tarjoaa myös kultahippusia. Yksi niistä on runojen kirjoittaminen salanimellä kirkon lehteen. Toinen on Dawn Matten, luokkatoveri, jonka silmät ovat kuin tummaa hunajaa… Mitchellin ajankuva on mainiota. Eletään Falklandin sodan aikaa, ja sota koskettaa myös pikkukylän elämää traagisella tavalla. Duran Duran soi korvalappustereoissa, kaverin kotiin hankitaan beta-videonauhuri, ja Jason itse saa mustavalkoisen telkkarin omaan huoneeseen.
Kirjan luvut ovat itsenäisiä, episodimaisia jaksoja. Vuoden aikana Jasonille tapahtuu paljon mutta kerronta pysyy hienosti koossa. Suositeltava lukukokemus!!!
Katja Valjakka
Add comment heinäkuu 10, 2009
29.6. Lapsia ja vanhempia
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa
Dorrestein, Renate
WSOY, 2009
Kahden teini-ikäisen äiti Heleen kärsii kuumista aalloista ja kuivuudesta, sinänsä mukava aviomies enimmäkseen ärsyttää ja perheyrityksen pyörittäminen vaatii osansa arjesta. Heleenin alamäki alkaa kun hänen virkeä, 8-kymppinen äitinsä saa aivoinfarktin ja dementoituu hetkessä. Vaikka Heleen käy päivittäin katsomassa äitiään laitoksessa, tuntee hän siitä huolimatta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Samalla äidin avuttomuus ja arvaamaton käytös palauttavat mieleen muistot lapsuuden laiminlyönneistä.
Nimen perusteella odotin hilpeää tarinaa keski-ikäisen naisen ruuhkavuosista, joten taisin hieman pettyä kirjan arkiseen surkuhupaisuuteen. Teksti kyllä huvittaa, naurattaakin, mutta on samalla vakava ja kovin todenmakuinen. Lukija ei voi olla pohtimatta vanhempiensa, tai omaa, ikääntymistään. Miten vanhemmat pärjäävät ja kuinka heidän hoitonsa tarvittaessa järjestyy? Entä miten haluaisi itseään kohdeltavan kun on liian vanha ja heikkokuntoinen huolehtimaan itsestään?
Ira Palvanen
Add comment kesäkuu 29, 2009
10.6. Tiilikujalla
Brick Lane
Ali, Monica
Otava, 2005
Brick Lane on Monica Alin hieno esikoisteos, jonka pääteemoina ovat rakkaus ja siirtolaisuus. Nimensä kirja on saanut Lontoon bangladeshilaisyhteisön, ”Banglatownin”, sydämen muodostavasta kadusta East Endissä.
Brick Lane kertoo Nazneenista, joka naitetaan 18-vuotiaana nelikymppiselle Chanulle. Samalla Nazneen jättää kotikylänsä ja muuttaa lontoolaiseen lähiöön. Nazneen on kasvatettu olemaan kiltti tyttö ja hyvä muslimi. Hän jättäytyy kohtalon huomaan, ja vasta miltei kahdenkymmennen avioliittovuoden jälkeen havahtuu tekemään omia ratkaisujaan. Perheenäiti aloittaa ”sattuman oikusta” suhteen nuoreen Karimiin, joka on poliittisesti aktiivinen. Suhde on murroskohta hiljaisen Nazneenin elämässä, jota peilataan myös villikkosisaren kokemuksiin vanhakantaisessa Bangladeshissa. Kirjeet kulkevat kilometrien ja kulttuurien välillä ja antavat kontrastia Nazneenin arkiselle “lähiöelämälle”.
Monica Ali jättää kerronnassaan paljon lukijan mielikuvituksen varaan, joten kirja tarjoaa lukijalle sopivassa määrin sulateltavaa ja pohdittavaa. Se on myös mielenkiintoinen kurkistus bangladeshilaissiirtolaisten elämään länsimaissa.
Katja Valjakka
Add comment kesäkuu 10, 2009
27.5. Aikamatkoja Istanbuliin
Janitsaaripuu
Goodwin, Jason
Karisto, 2006
Monitaitoinen, arvostettu eunukki Yashim kutsutaan selvittämään nuoren kadetin kuolemaa. Samaan aikaan sulttaani Mahmud II:n haaremissa murhataan jalkavaimo ja sulttaanin äidin jalokivet katoavat. Myös Yashimin ystävät, puolalainen diplomaatti Palewski ja transvestiittitanssijatar Preen, joutuvat mukaan murhatutkimuksiin.
Jason Goodwin käyttää dekkarissaan hyväkseen historiallisia faktoja ja miljöönä murenevan Osmanien valtakunnan eksoottista pääkaupunkia Istanbulia, joka vuonna 1836 on kiireinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen. Tapahtumapaikat, mm. Topkapin palatsi ja Hagia Sofia, ovat edelleenkin olemassa ja merkittäviä turistinähtävyyksiä.
Janitsaaripuuksi nimetyn ikivanhan plataanin tynkäkin on ollut pystyssä vielä ainakin vuonna 1947, koska Mika Waltari mainitsee sen vuotta myöhemmin ilmestyneessä matkakirjassaan Lähdin Istanbuliin.
Eunukki Yashim Togalun tutkimuksista lisää voi lukea sarjan toisesta kirjasta Käärmekivi (2008). Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1838 ja ensimmäiseksi hengestään pääsee ranskalainen arkeologi.
Ira Palvanen
Tutustu em. kirjojen saatavuuteen Ratamossa
Add comment toukokuu 27, 2009
18.5. Irlantilainen aamiainen
Tuuri, Hanna
Irlantilainen aamiainen
Otava, 2009
Suomalaiset usein rakastuvat Irlantiin jos siellä pääsevät vierailemaan. Myönnän, että kuulun tähän ryhmään, ja siksi ilahduinkin Hanna Tuurin kirjasta Irlantilainen aamiainen – kertomuksia vihreältä saarelta. Se on mukava makupala nojatuolimatkalle luettavaksi kaikille smaragdisaareen ihastuneille.
Steinerkoulun opettajana aiemmin toiminut Tuuri päätti hypätä oravanpyörästä ja lähti opiskelemaan puutarhanhoitoa Irlantiin. Nyt Tuuri asustaa syrjäisessä Mayon kreivikunnassa irlantilaisen miehensä kanssa ja pyörittää puutarhakoulua.
Sateisessa ja sumuisessa maailmankolkassa Tuuri osallistuu pyhimysten paraatiin, kiintyy iäkkääseen naapuriinsa ja oppii niin itsestään kuin irlantilaisesta elämänasenteesta. ”Irlannissa mikään ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaisesti toimi. Kaikki kuitenkin järjestyy sitten kun on pakko”…
Katja Valjakka
Add comment toukokuu 18, 2009
27.4. Erilaista rakkautta sodan varjossa
Yövartio
Waters, Sarah
Tammi, 2007
Brittiläisen Sarah Watersin Yövartio sijoittuu 1940-luvulle, Toisen maailmansodan runtelemaan Lontooseen. Vaikka pommit putoilevat ja kaupunki palaa, nuoret ihmiset etsivät itseään ja rakkautta – rakkautta, joka täytyy piilottaa näkymättömiin koska se on sopimatonta ja laitonta.
Ambulanssikuski Kayn, mustasukkaisen Helenin, tämän tyttöystävän Julian, toivottomassa ihmissuhteessa kärvistelevän Vivin ja hänen pasifistiveljensä Duncanin mukana lukija pääsee sodanaikaisen Lontoon pimennetyille kaduille. Yksityiskohtien runsaus saa aikakauden elämään ja tarinan edetessä paljastuu miksi päähenkilöt toimivat niin kuin toimivat.
Ilahduttavan epätavanomainen, herkkä kuvaus elämästä kotirintamalla.
Watersin edellinen suomennettu teos Silmänkääntäjä sijoittuu 1800-luvulle ja sitä on myös kehuttu mm. ajankuvauksensa vuoksi.
Ira Palvanen
Add comment huhtikuu 27, 2009
14.4. Kulttuurien kohtaamisia arjessa
Amerikan lapset
Anne Tyler
Otava, 2008
Amerikan sanotaan olevan kansojen sulatusuuni, mutta se “sulatus” ei suinkaan ole aina kovin helppo prosessi.
Periamerikkalaiset Donaldsonit ja iranilaistaustaiset Yazdanit saavat samaan aikaan adoptiotyttären Koreasta. Erilaisista taustoista huolimatta varsinkin Donaldsonit ovat innokkaita solmimaan ystävyyden ja kehittämään yhteisiä traditioita. Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä, mutta myös aitoja tunteita syntyy ja perheiden elämät lähentyvät vuosien vieriessä.
Tylerille ominaiseen tapaan kirjassa ei ole suurta dramatiikkaa, vaan kertomus kietoutuu arjen pienten tapahtumien ympärille. Teemana on kuuluvuuden käsite: mistä tunne syntyy, voiko sitä pakottaa? Mitä oikeastaan tarkoitetaan kun sanotaan: tänne minä kuulun?
Katja Valjakka
Add comment huhtikuu 14, 2009
31.3. Jotain mätää Tanskanmaalla…
Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa
Romer, Knud
Avain, 2008
Knud Romerin esikoisteos on osin omaelämänkerrallinen tilitys tanskalais-saksalaisen pojan kasvuvuosista ahdasmielisessä pikkukaupungissa. Kirja aiheutti kohun ilmestyessään Tanskassa 2006, sillä vuosikymmenien yli varjonsa heittänyt saksalaisvihamielisyys oli aihe, josta mielellään olisi vaiettu.
Knudin äiti Hildegard tuli sodan jälkeen Nykoping Falsteriin töihin, ja vastoin kaikkia suunnitelmiaan rakastui tanskalaiseen vakuutusvirkailijaan. Pariskunta eli pitkään kaksin ja Hildegardin henkireikänä toimivat säännölliset vierailut sukulaisten luo Saksaan.
Pojan syntymä toi iloa, mutta yksinäisyys vain syveni. Nurkkapatrioottisen kaupungin asukkaat eivät antaneet saksalaisille anteeksi. Halveksunta kohdistui Knudin äitiin ja pisaroi väkevänä myös tämän pojan päälle.
Oman lapsuutensa koitoksien lisäksi Romer luotaa myös lähisukunsa historiaa. Isoäitien ja -isien tarinat kerrotaan muistojen sirpaleina, huumoria ja magiikkaa unohtamatta. Kieli ja kerronta ovat kerta kaikkiaan nautittavia ja aihe tärkeä ja puhutteleva. Suositeltava lukukokemus!
Katja Valjakka
Add comment maaliskuu 31, 2009
25.3. Kivaa tekemistä käsillä
Vireaho, Johanna, Tammikari, Sari
Ideoita kotiin koko vuodeksi
WSOY 2008
Ideoita kotiin koko vuodeksi saa sormet syyhyämään ja luovuuden puhkeamaan kukkaan. Mukana on helppoja ja suurempitöisiä projekteja vuodenaikojen mukaan teemoiteltuina.
Ideoita voi muokata omaan kotiin sopiviksi ja monessa työssä voi hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Kuvitus on runsasta ja havainnollista. Kirjan voi lainata näin pääsiäistä odotellessa ja uudelleen joulun alla!
Katja Valjakka
Add comment maaliskuu 25, 2009
17.3. Kasvun kipeys
Nuotio, Eppu
Peiton paikka, Neitsytmatka, Onnellinen loppu
Otava 2003-2005
Monipuolinen Eppu Nuotio on näyttelijä ja kirjailija, ilmaisutaidon opettaja, suomentaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Vuosina 2003-2005 julkaistu ns. Varkaus-trilogia on suosittelun arvoinen matka Suomen lähihistoriaan ja ihmismielen koukeroihin.
Ensimmäisessä osassa (Peiton paikka) Varkauden Ahlströmin tehtaiden palveluksessa olevalle insinööri Lehmukselle ja hänen oudolle vaimolleen Marjatalle syntyy tytär. Isä Lehmus on riemuissaan ja kuljettaa Annukkaa tehtaallakin mukanaan. Marjatta syrjäytyy yhä enemmän, masentuu, kääntyy pois elämästä. Parisuhteen karikot käyvät ylitsepääsemättömiksi.
Toisessa osassa (Neitsytmatka) eletään 1970-lukua. Annukka on suosittu, sieväkin ja varakkaasta perheestä – kaiken pitäisi olla hyvin. Ilon pilkahduksiakin kasvukipuiluun mahtuu, mutta perhe aiheuttaa ongelmia. Äiti on huhujen kohde hiljaisessa pikkukaupungissa ja jutut isän naisseikkailuistakin alkavat kiertää.
Onnellisessa lopussa Annukka elää itsenäistä elämää 2000-luvun alun Helsingissä. Lopun onnellisuudesta voidaan toki olla montaa mieltä…
Nuotion kirjoitustyyli tuo mieleeni Orvokki Aution ja Pirkko Saision. Elämän raadollisuus maalataan pehmein siveltimenvedoin, ajankuva on kiehtova. Itse tutustuin Eppu Nuotioon proosakirjailijana vasta nyt, ja tuttavuus oli positiivinen yllätys.
Katja Valjakka
Add comment maaliskuu 17, 2009
